lauantai 20. helmikuuta 2016

Luonnollisesti

Heti kärkeen varoitus: tässä postauksessa ei puhuta (ehkä) tippaakaan koirista, vain luonnonkosmetiikasta. :D Tämä taitaa ollakin minun sarjassaan ensimmäinen koiraton postaus evö. Ette välttämättä halua edes lukea moisesta "ituhippeilystä", mutta minä innostuin asiasta niin kovin, että pakko kirjoittaa aiheesta. :D

Olen jo jonkun aikaa yrittänyt vältellä parabeeneja, mineraaliöljyjä, silikoneja ym. joidenkin tahojen tuomitsemia aineksia kosmetiikassa. Kun kemikaalicocktail julkaisi listan PHMB:tä sisältävistä tuotteistaan, lensi monta purkkia omastakin kaapista roskiin. Vaikka lista on viime vuodelta ja osa yrityksistä on varmaan aineen tuotteistaan poistanutkin, liian suuri osa lienee poistanut sen vain INCI-listoiltaan. Ylläreitä löytyi listalta useampi, onhan esim. Tummelilla ja Elmexillä hyvin turvallinen imago kymmenien vuosien takaa.

Koska PHMB on vain yksi monista epäilyttävistä aineista, päätin tehdä loikan synteettisestä kosmetiikasta luonnonmukaiseen useammassa tuotteessa, siinä järjestyksessä kun nykyiset purnukat loppuvat. Ekologisuuden ym. roskan, joka auttaa nukkumaan yönsä paremmin lisäksi syynä on hankala ihoni, sekä kemikaalien kehoon kertymisen pelko. Vanhuus ei tule yksin, vaan tuo mukanaan joukon asioita joita kammoksua. :D

Olen jo parin vuoden ajan käyttänyt Mádaran alumiinitonta deodoranttia. Karkeasti sanottuna, jos deodorantissa ei lue "alumiiniton", niin kyllähän se alumiinia sisältää. Alumiinin epäillään imeytyvän elimistöön ja varsinkin naisilla tuovan korkeamman rintasyöpäriskin, koskapa se kainalo sattuu olemaan tissin naapuri. Minä hikoilen paljon ja nämä alumiinittomat deodorantit eivät kykene pitämään hikoilua kunnolla kurissa. Niinpä käytän tätä lähinnä töissä. Urheillessa ja juhliessa luotan mieluummin alumiinipitoiseen Rexonaan. Jos ei hikoile paljoa, tässäpä hyvä perusdödö arkeen ja juhlaan. Tuotteen yrttimäinen haju haihtuu pois hetken päästä kainaloon laitosta. Kuivuminen ei ole nopeinta mahdollista.

Seuraava luonnonkosmetiikan ostokseni oli kasvorasva. Ihoni on "nuorekkaan" rasvainen, mutta pintakuiva. Voidetta, joka hillitsisi rasvoittumista tarpeeksi, ei vaan ole olemassa, mutta ihan ok perus geelivoide on Korres Pomegranate. Kevyt (talvisin jopa liian kevyt), nopeasti imeytyvä ja miellyttävän tuoksuinen, mutta mielestäni ylihintainen ominaisuuksiin nähden. En myöskään pitänyt epähygieenisestä lasipurkista josta rasva täytyy "kaivaa" sormella.

Korresta korvaamaan löysin Mádaran Deep moisture gelin. Koostumus on erittäin miellyttävä ja geeli imeytyy sekunneissa ihoon. Tähän astisista 20 vuoden naamarasvakokeiluista ehdottomasti paras tuote. Pumppupullo on kätevä ja geeli on hyvin riittoisaa, yksi painallus riittää. Hinta ei ole juurikaan edukkaampi kuin Korresin rasvalla, mutta Sokoksen mitkälie-etulappupäivät ilahduttivat ja sain rasvan -40% alella. :D

Kaikki yllä olevat tuotteet ovat myynnissä vain Sokoksella Joensuussa. En ole shoppailuihminen, enkä käy edes Joensuun keskustassa kuin noin neljä kertaa vuodessa, joten näiden asioiden valossa näin kovin hankalana tämän luonnonkosmetiikkaan siirtymiseni. Kunnes päivänä eräänä törmäsin Prisman kemppariosastolla kokonaiseen luonnonkosmetiikkaosioon. Hyvä Prisma! Hyllystä löytyy neljää eri merkkiä: Lavera, Erboristica, Sante ja Urtekram. Eikä muuten hinnatkaan päätä huimanneet. Olin puulla päähän lyöty, että luonnonkosmetiikkaa saa lähes samaan hintaan kuin markettikamaa. Joko ymmärrätte innostuneen pakon kirjoittaa aiheesta? :D

Aloitetaan hoitoaineesta, luonnonkosmetiikan hankalimmasta tuotteesta. Täysin luonnollisin aineksin kun on lähes mahdotonta tehdä hoitoainetta joka silottaa, selvittää ja pitää hiukset sähköttöminä. Synteettisissä hoitoaineissa nämä kaikki onnistuvat hiuksen päälle muodostuvan kalvon avulla. Tästä syystä suurin osa luonnonkosmetiikan hoitoaineista ei omaa sertifikaattia, yleensä niihin on lisätty joku pieni sähköisyyttä tms. poistava ainesosa. Kuitenkin myös täysin sertifioituja hoitoaineitakin löytyy, esim. Santelta.

Sante Family Glanz on osa Santen markettisarjaa, kuitenkin ihan samaa luonnonkosmetiikkaa kuin kanssasisarensa Sante Brilliant Care, joka on huomattavasti kalliimpi. Hintaan 4,95€ tuote on mielestäni mainio vaikkakin purtilon 150ml koko on melko pieni. Koostumus on jämäkkä, ei yhtään liuru. Levittyy hiuksiin hyvin, on riittoisa ja lopputulos on hyvä. Minulla on paksut, värjätyt, pitkät hiukset, jotka ei takkuunnu arjessa juuri ollenkaan. Jos käytän hyvin vahvaa hoitoainetta, alkaa hiukset kuitenkin valua pitkin päätä. Santen hoitoaine selvittää hiukset kuten synteettisetkin hoitoaineet, sähköisyyttä ei myöskään ole havaittavissa, eikä kiiltokaan ole kärsinyt. Toki nyt on takana vasta muutama pesu. Ainoa pieni miinus tulee vienosta makeasta tuoksusta. Olen itse raikkaiden kukkaistuoksujen ystävä. Luonnonkosmetiikassa tosin tuoksut näyttäisivät olevan niin mietoja, ettei niitä hetken päästä edes enää huomaa, annettakoon tämä siis anteeksi.

Menin Prismassa niinkin villiksi, että ostin myös Santen Family sarjan hammastahnan. Luonnollisia hammastahnoja näytti olevan äkkiseltään lähes joka merkillä, sekä fluorillisena, että fluorittomana. Koska jouduin vinttaamaan Elmexit roskiin oli hammastahnalle tilausta ja Santen fluorillinen versio on vaikuttanut ihan asialliselta. Järkytys tahnan suolaisesta alkumausta haihtui ekalla pesulla. Kun jaksaa hieman aikaa harjata, alkumaku vaihtuu mietoon mintun makuun. Tahna vaahtoaa, mutta ei yhtä paljon kuin synteettiset tahnat, eikä myöskään ole yhtä tuju. Hintaan 2,80€ ihan kokeilemisen arvoinen tapaus.


Urtekramilta ostin kaksi tuotetta, suihkugeelin ja vartalovoiteen. Valitsin nämä, koska Urtekramilla on Aloe Vera sarja ja minä tyttö se tykkään kaikesta missä on aloe veraa. :D Vaihtoehtoina Urtekram tarjoaa ruususarjaa, sekä täysin hajusteetonta sarjaa. 


Suihkugeelin jäätävä 500ml koko epäilytti ensin, mutta koska aloe vera, niin ostin. Tuoksu on miedon sitruunainen ja koostumus oikein miellyttävän jämäkkä geeli, tämä ei liurua sormien välistä. Suihkugeeli ei juurikaan vaahtoa, mutta se taitaa olla luonnonkosmetiikalle yleistä. Silti säärien sheivailu onnistuu tällä oikein kivasti. Iho ei jää kuivan oloiseksi, eikä tuoksukaan jää "asumaan" iholle. Hintaa tuolla järkälemäisen kokoisella purtilolla on 5,45€.

Saman sarjan lotioni tuoksuu yhtä sitruunaiselle ja on yhtä mukavan jämäkkää koostumukseltaan. Silti rasva leviää mahdottoman hyvin, on riittoisaa ja imeytyy nopeasti. Talvikuiva ihoni kiittää tästä vaihdoksesta. Kivan pumppupullon hinta on 5,60€, eli täysin vastaava kuin aiemmin käyttämäni Nivean rasva.

Urtekramia myy myös Citymarketit, mutta heillä pullot ovat ikävästi normishampoiden ja -rasvojen seassa, joten täytyy tietää jo etukäteen mitä etsiä.

Viimeisenä ostoksena kärriin livahti Erboristican kuorintavoide. Erboristican purnukoiden ulkonäkö ei houkuttele ostamaan tuotteita, mutta onneksi pääsin yli tuosta esteettisestä pulmasta. Kuorintavoide on koostumukseltaan kermaista. Rakeet ovat pieniä, pyöreitä ja niitä on riittävästi. Pyöreydellä tarkoitan, että ne eivät raasta ihoa kulmikkuudellaan vaan ovat miellyttävän hierovia. Pois pestessä voide jättää jälkeensä huikean pehmeän fiiliksen iholle, tykkään tosi paljon. Ainoa miinus on "tuoksuttomuus". Voide haisee hieman ummehtuneelle, mutta annan sen anteeksi koska tuote on muuten niin miellyttävä, eikä haju jää ihoon pesun jälkeen. Hinta tälle täydellisyyttä hipovalle tuotteelle on 4,95€.


Jos luonnonkosmetiikka yhtään kiinnostaa, suosittelen vahvasti lukemaan aiemmin mainitsemani kemikaalicocktailin lisäksi Karkkipäivän blogia. Olen käyttänyt Karkkipäivän hakukenttää tehdäkseni täsmähakuja haluamiini tuotteisiin. Jo hakemalla sanoilla kuten "shampoo" tai "ripsiväri" saa vaikka kuinka lukemista. Tästä syystä en tarkemmin tuotteita tai niiden valmistajia kuvaile, koska Karkkipäivässä kaikki löytyy jo valmiiksi kirjoitettuna. Sieltä olen saanut kipinän kokeilla näitä, sekä suurimman osan tiedostani asiaan liittyen.

Otan ehdottomasti vastaan myös tuotevinkkejä, jos joku muukin näitä käyttää. Seuraavat vaihdokkaat luonnolliseen suuntaan ovat naamanpesuaine, shampoo ja ripsiväri. Luonnollisia meikkejä ei Prismat ikävä kyllä myy, joten joudun minäkin taas keskustaan taipumaan. Ja suatanpa näistähhii oman kirjoituksensa sitten aikanaan rustailla. :)

perjantai 12. helmikuuta 2016

Kotiläksyt tehtynä

Rundi hulmuaa
Viikko sitten käytiin Oililla. Katsottiin ensimmäisenä noudon tilaa. Viime kerralla aiheesta tuli sapiskaa, joten oli kiva kuulla, että nyt oli kotiläksyt tehty ja nouto mennyt eteenpäin. Pito oli hyvä, ei pyöräyttänyt kapulaa kertaakaan paikallaan eikä liikkeessä. Säännöt sanoo, että koira saa korjata kerran kapulan asentoa suussaan ilman pistemenetyksiä. Mutta koska koiralle ei voi tuollaista mitenkään selittää, niin turhien pisteiden menetysten takia päätin ettei sitä kertaakaan hyväksytä meillä.

Myös palautukset on menneet eteenpäin. Sen sijaan Grimm kahmaisee edelleen kapulan kädestä ja uusimpana menee välillä tassut edellä kapulalle. Osa kapuloille menoista oli hyviä, mutta välillä se jää kapulaan kiinni ja nautiskelee kapulastaan liikaa siellä ollessaan ja silloin tuhmakoira tykkää tönäistä kapulaa jaloillaan.

Huomauttamalla saatiin kapulan kädestä ottaminen siistimmäksi. Samoin huomautettiin kunnolla jokaisesta kapulaan törmäyksestä. Grimmillä ei ole kiire minun luo takaisin kapulan kanssa, koska kapula on sille edelleen liian tärkeä ja palkka jo itsessään. Se tulee kyllä laukalla, mutta huolimattomasti. Kapulaa lähdettiin tekemään toissijaiseksi siten, että kun koira on puolen metrin päässä kapulasta, alan kutsua sitä villisti. Tässä ajoituksen täytyi sattua kohdalleen, koska jos kutsuin liian ajoissa, kilttipoika tuli tyhjänä takaisin. Näitä siis jatketaan edelleen kotiläksyinä ja toivotaan, että kuukauden päästä on taas pari osasta paremmalla tolalla.

Treeniä jatkettiin noutoteemalla, seuraavaksi vuorossa ohjattu. Olen tehnyt vasta pohjia leluilla ja halusin kuulla Oilin mielipiteen, kuinka edetä tässä. Kapulat kannattaisi muuten lisätä meidän treeniin lelujen tilalle välittömästi, mutta parin kokeilun perusteella Grimm törmää tässä kapulaan usein. Kapulaan törmäämisestä koiraa täytyy huomauttaa joka kerta ja tässä vaiheessa se ei olisi reilua, koska Grimm ei osaa ohjattua, joten kapuloita oteta vielä mukaan vaan jatketaan leluilla siihen saakka kunnes nouto on paremmalla tolalla. Suunnat Grimmillä on jo hyvin hanskassa, ei mennyt kertaakaan lankaan vaikka viskoin leluja merkiltä sivuille.

Juteltiin Oilin kanssa merkin kriteeristä ohjattuun liittyen. Oili oli sitä mieltä, että Grimmille on saatava pommin varma kriteeri merkille, ennen kuin ohjattua lähdetään vaikeuttamaan, muuten mennään taas väärässä järjestyksessä. Sain kotiläksyksi pelata Grimmin kanssa merkkileikkiä, jossa koiralle kerrotaan selvästi, että sen halutaan seisovan siinä pienellä alueella merkin takana.

Kimppatreenissä tehtiin tällä kertaa kaukoja. Koiria oli neljä, kaikki nenä samaan suuntaan n. metrin välein neliömuodostelmassa. Kaksi koiraa oli siis aina jonossa, samoin kuin niiden koirien ohjaajatkin. Tein pelkkää I-M-I. Pari kertaa Grimm jähmäsi, mutta kun kävin nostamassa pannasta istumaan, teki taas kunnolla.

Loppuun vielä evl-paikkis, jossa ylläripylläri Grimm kotkaili istumisen. Sain kotiläksyksi opettaa Grimmille up-tempun, jolla voin kertoa kauempaakin tai piilosta, että hei hei kaveri, pää pystyyn. Tämän opettaminen on osoittautunut hieman haasteelliseksi, koska Grimmhän ei kotkaile kotona, eikä silloin kun minä olen sen lähellä. Opeta siinä sitten, että nostappa pääsi vielä ylemmäs kun tyyppi istuu jo valmiiksi kuin tinasotilas. :D Läksin opettamaan tätä luopumisen kautta tuomalla namikättä koiran leuan alle. Tässä vaiheessa en tiedä yhtään, mitä loppujen lopuksi tuolla veivaamisella sille opetan. :D

Istuu se tämäkin, vaikka sitten lelukorissa....
Reissulla harrastettiin myös ABC-shoppailua. Enpä olis vielä viikko sitten arvannut, että sisustan kylppäriä huoltoasemalta ostamilla tuotteilla. Pöllöt on vaan niin iiiiihh. :D

Kylppäripöllöt!
Ruutuhommelit meillä on sillä tolalla, että kotipihassa hakee jo tosi kivasti takanauhan tuntumaan joka kerta, mutta hallissa tehtynä oli vielä liian hapokasta. Oli selvästi liian vaikeaa, koskapa jäi kiinni kentällä oleviin merkkeihin. Niihinhän se ajatus jämähti ja ruudussa haki sitten mihin sattuu. Jälleen kerran ei voi nillittää kun tyyppi ei vielä osaa varmasti. Tehdään siis varmemmaksi kotona ja hallilla helpotettuna.

torstai 4. helmikuuta 2016

Rutan!

Kattokaa, Rundi osaa! 
...ja Grimmiä ällöttää...
Otsikko tulee siitä, että olen "etelän" reissuilla kuullut jonkun verran ruotsinkielisiä tokokäskyjä ja ne kuulostaa paljon kivemmilta kuin suomenkieliset. :D Miettikää nyt: rutan, sidan, lik, komma, jne. Mietin jopa hetkittäin, että seuraavalle koiralle tulisi ruotsinkieliset käskyt. Siihen (pennun tuloon) tosin on vielä niin pitkä aika, että riittäköön pennun pään menoksi se, että sen nimi on päätetty jo yli vuosi sitten. :D

Sanoitko oikeesti, että ruotsiksi?!
Itse asiaan, eli siihen ruutuun. Olen täälläkin kirjoitellut, valitellut, hihkunut, iloinnut, kironnut meidän ruudun opettelua. Hermoromahdus asian suhteen tapahtui sitten pari päivää sitten. En ole oikein koskaan saanut opetettua Grimmille ruutua varmaksi ja viime aikoina (ylläripylläri kun koe lähestyy) se on alkanut turhauttaa ihan kunnolla.

Heti treenin jälkeen soitin "minäperunkaikkikokeetenkäteeenääikinämitään" puhelun viisaammalleni. Järkevämpää(?!) raivota ihmiselle kuin treeneissä koiran kuullen. Vastaukseksi sain, että eikun lusikka kauniiseen käteen ja treenaa lisää, muu ei auta. :D

Kun sitten puhelimessa aloin käymään läpi meidän treenimetodeja ja treenitiheyttä alkoi kuvio selvitä. Minulla on mennyt tässä hommassa niin sanotusti puurot ja vellit sekaisin. Olen opettanut koiraa kerralla useammalla metodilla luullen osaa niistä palkkauskeinoiksi. Lisäksi olen yrittänyt vahvistaa ruudun paikkaa metodilla, jolla sitä ei missään nimessä edes voi opettaa.

Aloitetaan ihan alusta. Kun ruutua lähdetään opettamaan, täytyy ensin rakentaa motivaatio ruutua kohtaan. Tätähän tehdään monesti suorapalkalle juoksuttamalla. Tällä saadaan hyvä vauhti ja koiralle ajatus "mene törppöjen ja narun luo, ne on merkitseviä". Vasta Satun koulutuksessa pari viikkoa sitten tajusin tämän kun Satu kertoi parillekin aloittelevalle koiralle ruudun opetuksen vaiheet teoriassa. Tähän saakka olen luullut, että koira oppii motivaation lisäksi ruudun paikkaa. Ei pidä paikkaansa.

Vasta kun koiran motivaatio ruutua kohtaan on tosi hyvä, aletaan kertomaan koiralle, että sen halutaankin menevän tiettyyn kohtaan ruudussa. Tähän onkin sitten montaa sorttia keinoja. On mm. näyttöruutua, kosketusalustaa ja uusimpana itselleni "Tiltun metodi". Sanon sitä Tiltun metodiksi, koska häntä pidemmälle en metodin historiaa tiedä. :D Toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu.

Grimmille ruutu on opetettu alun pitäen kosketusalustalla. Tein alustaa liian kauan, jolloin Grimm alkoi ajatella, että kosketusalusta = ruutu. Grimm myös jää hieman kiinni silmästään alustaan, joten tästä päätettiin luopua. Tilalle otettiin näyttöruudut. Aluksi tämä tuntui toimivan, mutta pian huomasin, että vaikka välillä menee hienosti, niin ihan yhtä hyvin välillä voi mennä myös ihan miten sattuu. Näiden metodien rinnalla tehtiin koko ajan myös suorapalkkaa koska pelkään aina Grimmin vireen laskevan ja vauhdin hidastuvan. Aina vain siltikin tuntui, että vaikka vauhti on jees, niin koko ajan ruudussa mättää joku.

Kun minulle tuo Tiltun metodi ensimmäistä kertaa kerrottiin, luulin sitä palkkauskeinoksi. Voitte jo arvata miten pieleen tällä oletuksella voidaankaan mennä. :D Avataan hieman. Tiltun metodissa koiralla tulee olla motivaatio ruutua kohtaan. Sen tulee osata mennä ruutuun, paikalla ei ole niin suurta merkitystä tässä vaiheessa. Tällä nimenomaan aletaan viilaamaan tarkkaa paikkaa siellä ruudun sisällä asettamalla palkka ruudun takaosaan samalla kun koira vielä seisoo ruudussa. Näin annetaan koiralle aikaa ajatella oma sijoittumistaan ja seuraavilla toistoilla se toivottavasti alkaakin vastaamaan koulutukseen hakeutumalla (ihmisen mielestä) parempaan paikkaan (lelun kohtaan) ruudussa.

Kun tosiaan luulin, että tuo mainitsemani metodi on palkkaamiskeino, tein edelleen näyttöruutuja, joihin käytin tätä palkkaussysteemiä. En voi edes kuvitella miten harmaalla alueella tässä ollaan liikuttu, kun koiralta on vaadittu tarkkaa paikkaa vaikka sillä ei ole siitä sitä harmaata aavistusta parempaa. Lisäksi kun sijoittuminen on ollut (ihmisen mielestä) väärä, koira on jätetty palkkaamatta ja pyydetty korjaamaan. Ihmettelen suuresti, että on Grimmillä edelleen kaiken tämän jälkeenkin oikeasti hyvä motivaatio ruutua kohtaan. Huh.

Puhelun aikana kävi myös ilmi, että en treenaa ruutua lähellekään tarpeeksi. Näin talviaikaan mukavuudenhaluisena ruututreenejä on tullut vain 2-3 treeniä viikossa. Tässä vaiheessa sitä pitäisi treenata vähintään 6-7 treeniä viikossa, mieluummin enemmänkin. Vaikka talvisin treenipaikan löytäminen osaa olla kiven alla, varsinkin niin, että treenikertoja tulisi 10/vko, niin kyllä etsivä löytää. Nyt on treenipaikka ruututreenejä varten, kunhan pakkaset pysyvät maltillisina eikä tule kamalan liukasta.

Kun sain purettua kaikki nuo opetusmetodit erilleen, sain myös analysoitua ensimmäistä kertaa mikä niissä on meille hyvää ja huonoa. Tajusin, että olen ihan turhaan hinkannut suorapalkkaa, koska tässä vaiheessa vähempikin riittää.

Valitsin meille opetusmetodiksi tuon Tiltun metodin ja kyllä se vaan toimii. Kolmen treenin jälkeen Grimm menee aina aivan takanauhan tuntumaan, kun aiemmin ongelmana oli etunauhan päällä pyörähtely ja ruudun keskiosaan jääminen. Toki paikka siellä takanauhan alueella vielä elää keskiosan ja oikean reunan välillä. Jostain syystä Grimm ei mene koskaan ruudun vasempaan reunaan. :D Puhelimessa mulle sanottiin, että parissa treenissä alkaa näkymään selviä tuloksia ja minähän kehtasin väittää vastaan vaikka itsekin aina toitotan, että tokossa metodin toimivuus näkyy heti.

Vaikka tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä, niin ollaan vielä ihan alkutekijöissä. Nyt parin viikon kuuri, paljon treenejä alle ja sitten aletaan varmaan olla jo vahvemmalla pohjalla. Tuskin saan tätä kuukaudessa kasaan, mutta uskon saavani ruudun siihen kuntoon, että sillä voi kisaamaan lähteä. Nähtäväksi jää. :D

Loppuun jäniskevennys. Kumpi tässä photobombasi kumpaa? :D