sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Taas tuli tukkapöllyä

Käytiin Lahdessa taas saamassa sapiskaa Oililta. Oili oli päättänyt, että kaikki tekee kisamaisen treenin. Grimm teki luonnollisesti AVOn. Tällä kertaa vire ja ilme oli paremmat kuin viikko sitten mölleissä.

Aloitettiin ruudulla. Teki tismalleen samanlaisen ruudun kuin viikko sitten mölleissä, paitsi nyt oli jo vauhtia eri tavalla. Grimm haki samalla tavalla hieman liian eteen ja aika reunaan ruudussa. Tein tällä kertaa liikkeen kokonaisena, hyvin maahan, ennakoi perusasentoa kun kävelin viereen. Oili sanoi, että tällaisia ruutuja ei vaan saa hyväksyä. Olipahan mikä kisamainen hyvänsä, niin tuo paikka on korjattava, eikä koiralle saa jäädä sellainen mielikuva, että tuollainen suoritus on ok.

Sitten seuruu. Tässä oli myös pitkä hidas osio. Ei tullut moitteita, kivaa seuruuta. Nyt ei painanutkaan, jee! Meille ei vaan ole hyväksi aloittaa kisasuoritusta seuruulla, joku liike pitäisi saada siihen alle. Harmittavasti Pohjois-Karjalassa ja Savossakin on hirmu harvoin sekoiteltu alempien luokkien liikejärkkää. En tiedä mistä moinen johtuu. Toisihan se vähän mielenkiintoa kaavamaisuuteen.

Liikkeestä seis. Stoppasi hyvin, yksi jalka oli jäänyt huonoon asentoon, joten liikautti sitä hieman, mutta muuten ei sanomista. Istuikohan viiveellä perusasentoon? En muista.

Luoksetulossa ei mainittavaa, eikä myöskään törpön kierrossa, vaikka minun makuun edelleen törpön kierrossa vähän kaartaa sivulle tullessa. Hyppy ja liikkeestä istu/maahan ei muistaakseni kuuluneet ohjelmaan tällä kertaa. Nää pitäs kirjottaa ylös heti, muuten käy juuri näin, että unohdan mitä edes tehtiin. :D

Kaukot oli jälleen muuten hyvät, mutta jälleen eka nousu jäi vajaaksi, koska hieman ihmetteli liikkuria ja jäi sitten kuuntelemati se minun käsky. Tämä täytyy ottaa nyt tehotreeniin. Tästäkin Oili sanoi, että näitä ei vaan saa hyväksyä. Koiraa on huomautettava joka kerta ja vaadittava siltä kunnollista tekemistä.

Vielä lopuksi nouto. Tätähän en ole juurikaan treenaillut, koska olen pitänyt sitä meille tosi helppona. Nyt perusasento jäi tosi auki ja kun liikkeen jälkeen Oili kysyi "Onko se tehnyt tuota kapulan pyörittelyä kauankin?", minun ilme oli tällainen:


Olen kyllä aina tiennyt, että Grimmillä on hento ote kapuloista, esim. metsku saattaa pari kertaa kalahtaa kun koira kiikuttaa sitä minulle. Koskaan Grimmin kapuloissa, ei edes tunnareissa ole ollut yhtä ainoaa hampaan jälkeä, joten olin kuin puulla päähän lyöty, ettäkö minun täydellinen insinööripoika puljaisi kapulaa suussaan. :D No puljaahan se. Tekee sen vain niin hienoisesti, etten ole huomannut.

Lähdettiin testaamaan ongelmaa sillä, että laitoin Grimmin istumaan ja tunnaritikun sen suuhun. Oili sanoi, että kokeileppa vetää tikkua sivulle. Kokeilin ja sehän solahti koiran suusta pois kuin vettä vaan. Että sellainen pito meillä. :D Tämä juontaa juurensa Grimmin pentuaikaan, kun yritin sille opettaa kapulan pitoa, menetin hermoni ja sain aikaan sellaisen paineen, että olin varma etten saa koskaan sille noutoa opetettua. Silloin päätin, että ei me mitään "pidä"-käskyä tarvita, pelkkä noutokäsky riittää (miten niin ongelman kiertämistä???). Noh, sillä päästiin tänne saakka. :D Nyt ensimmäinen kotiläksy oli opettaa koiralle erillinen pitokäsky. Enhän muuten pääse huomauttamaan huonosta pidosta noudon aikana.

Oili sanoi myös, ettei tykkää yhtään Grimmin tavasta kahmaista kapula minun kädestä. Grimm siis oikein tokkaa kapulaan kiinni. Tämä kielii siitä, että kapula on Grimmille edelleen liian tärkeä. Tästähän olen kirjoittanut ennenkin, että Grimmille tosiaan kapula on ihan yhtä hyvä palkka kuin lelu, ellei parempikin. Toinen kotiläksy on siis opettaa nätimpi kapulan otto.

Seuraavaksi Grimm istumaan minun viereen ja viskoin sille tunnaritikkua. Joka kerta kun tikkua tuodessaan korjasi sen asentoa suussaan, huomautin. Ja kyllä muuten alkoi hentoisia hampaanjälkiäkin tulla kun oltiin muutama heitto tehty. Saalis kun iskee päälle ja ei ole kriteerit selvillä, niin näin siinä sitten käy. Kun sanoin Oilille, että Grimm ei ole koskaan ennen tehnyt hampaanjälkiä tikkuun, johon Oili vastasi, että ei varmaan, mutta on juuri sellainen koira joka niitä alkaa tekemään ellei tätä ongelmaa korjata nyt heti.

Simputettiin vielä sen verran, että laitettiin Grimmille tunnaritikku suuhun ja Oili käski saada koira juoksemaan. Lähetin sen kiertämään törppöä ja Oilia. Heti kiertoon lähtiessä Grimm sylkäisi tikun suustaan, käsky ei ole siis sille todellakaan tarpeeksi selkeä.

Käytännössä sain kotiläksyksi opettaa Grimmille koko nouto ihan uusiksi. Onneksi siihen tuskin menee paria viikkoa kauempaa, mutta onhan tässä taas nähtävissä aloittelijan kädenjälki. On hypitty aika monen osasen yli ja läjätty liike kasaan hätäisesti. Jotenkin sitä on vaan sortunut siihen typerään ajatukseen, että "mutta sehän tuo sen kapulan ihan kivasti, eikös se riitä?". No ei riitä.

Parasta tässä oli tuon koiran kestävyys. En ikikuuna päivänä uskaltaisi tehdä tällaisia treenejä kotona. Sitä simputettiin aika tavalla heti tuon kisamaisen treenin päälle puoli tuntia putkeen, eikä se saanut edes juurikaan palkkaa tuon treenin aikana, mutta silti se oli kuin hangon keksi "Anna tulla vaan, mitä sit tehdään!". Se ei mene tippaakaan rusinaksi vaikka sitä huomauttelee kuinka ja vaikka se laitetaan mokaamaan ja korjaamaan ja vaikka se jää ilman palkkaa. Äitinsä poika, on se vaan niin superhieno kaveri. :) Ihan parasta mitä tällainen alati sössivä aloittelija voi käsiinsä saada.

Oili moitti myös liikkeiden alkuPAt. Näissähän oli suuria ongelmia jo viikko sitten ja nyt ne on vaan laitettava kuntoon. Tässäkään ei voi hyväksyä tuollaista puolivillaista haahuilua. Jos koira ei tule kerralla kunnolla sivulle, ei se saa tulla siihen ollenkaan. Se ajetaan pois ja sen jälkeen annetaan sen yrittää uudelleen. 

Huilattiin Minnan ja Tiian treenien ajan ja sen jälkeen katsottiin vielä lisää ruutua. Oili sanoi, että koira kyllä tietää missä se oikea paikka on, mutta sillä on joku "juttu", joka tekee ruudusta rauhattoman. Pari kolme metriä ennen ruutua Grimm hidastaa ja alkaa miettimään hurjasti jotain. Tämä vaihe täytyy saada tuhottua pois, jolloin saadaan koira juoksemaan kovaa nekin viimeiset metrit ja sen mieli rentoutumaan. Nyt Grimm menee ruutuun hieman väärässä mielentilassa.

Tehtiin myös muutama stoppausharjoitus lelun kanssa, koska ruudun stoppi ei ole vielä kovinkaan varma. Grimm ei kuuntele tarpeeksi. Näitä täytyy vaan tehdä lisää.

Lopuksi tehtiin paikallaolot. Saatiin häiriökavereiksi seuraavan ryhmän koiria. Ensin parin minuutin istuminen. Ei kotkaillut taaskaan. En tajua mikä ihmeparantuminen tässä on tapahtunut, mutta hei, kaikki on kotiinpäin. :D Sitten EVL-paikkis. En mennyt istumisen ajaksi piiloon, koska halusin puuttua asiaan heti jos alkaa kotkailla. Ei kotkaillut. Hieman epävarma kakkososan maahanmeno, muuten ei mainittavaa.

Ei kuulkaas lopu treenattavat asiat kesken kun opettaa kaikki liikkeet kahteen kertaan. :D On tämä nykyään työläs laji. Ei millään riitä, että koira osaa pelkät liikkeet, vaan treenattavaa olisi vaikka viikon jokaiselle päivälle.

2 kommenttia:

  1. On se nouto vain niin vaikea... Miten sitä uskaltaa ollenkaan opettaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tehdä niinku minä, opettaa sen kahdesti ja ristiä varpaat ja sormet, että josko tällä kertaa onnistas. :D Sisulla vaan! Hyvin on alkanu jo parin treenin jälkeen pitämään kapulaa, ei saa enää vedettyä sitä hampaiden välistä pois. :)

      Poista