Sillisalaatti

Semmonen tästä postauksesta tulee. :D Tokossa puuttuu hieman suunnitelmallisuus tällä hetkellä. Huono hetki sinällään koska kisat lähenee. Kisoja ennen olisi seuraavanlainen vikalista laitettavana kuntoon:
Seuruu on tällä hetkellä vähän päivästä kiinni. On siis pääasiassa hyvää, mutta välillä keulii ja poikittaa. Luultavasti etsii minun silmiä, joten tähän täytyy nyt tehdä kuuri "jotain", kerron sitten mikä toimi.
Kaukoissa tekniikka on hyvä ja ovat tasolla "kyllä se kotona osaa", mutta tarvitaan vielä paljon eri paikkoja ja häiriöitä, että eka (ja tärkein) nousu olisi varma. Tällä hetkellä en siis voi luvata että nousisi ekalla käskyllä koetilanteessa.
Perusasentoon tuloissa ollaan karsittu kaarrosta ja ne on siistimmät nyt, täytyy vaan kiinnittää huomiota, ettei tämän seurauksena vauhti kärsi.
Paikkiksen käskytystä täytyy vielä tehdä. Muutamia hyviä ollaan jo saatu alle, mutta edelleen saattaa jäädä katselemaan liikkuria, jolloin joudun antamaan tuplakäskyn maahan. Tällöin myöskään maahan meno ei ole tipahtava vaan tassuttaa. Samoin ylös nousuja täytyy tehdä niin, että koira on jonkun aikaa maannut, silloin nousut on monesti löysempiä.

Ehkä tuossa on ihan tarpeeksi tähän hetkeen. Treenattavaahan on kaikkialla ja joka liikkeessä, mutta näin aloittelevana ei vaan kykene ajattelemaan montaa asiaa kerrallaan.

Hakuhommista en olekaan aikoihin tarinoinut. Hakua on kyllä treenattu koko kesä. Tällä hetkellä tehdään samassa setissä sekä ilmaisua, että etsintää, ja näiden variaatioita. Grimm on oppinut itse kiintorullan merkityksen. Olen pitänyt sillä kiintorullaa kaulassa siitä saakka kun ilmaisut siirrettiin metsään ja jossain vaiheessa koira vaan alkoi napsimaan sitä suuhunsa, vaikka irtorulla on aina selvästi tarjolla. Tosi hieno juttu! Nyt siis 95% rullista tulee kiintorullana käteen.

Viime treenissä tein ensin etukulmat ilmaisua, ukot selvästi näkösällä, rullat maassa. Kolmas ukko oli etsintä, ukko hyvin piilossa, rulla näkösällä maassa. Neljäs ukko suorapalkka ääniavulla ja viides suorapalkka pimeänä. Hieman jäi odottelemaan viimeisellä ukolla ääntä, koska pimeitä ei olla hetkeen tehty, mutta meni kyllä ukolle kun lähetin uudelleen. Täytyy nyt tehdä noita pimeitä ukkoja joka treenissä ainakin yksi, että taas tottuu niihin ja itsevarmuus niille lähtemiseen kasvaa.

Käytiin tekemässä myös esineitä Joensuun lähistöllä hienoissa maisemissa. Metsän siimeksessä lymyää hienot kalliot, jollaisia täällä päin saa todellakin kaivaa kiven kolosta. Tehtiin kolme kaistaa ja aseteltiin esineet kuten ajateltiin koirien nenän toimivan. Oltiin parilla kaistalla täysin väärässä. Molemmat koirat tekivät täysin samanlaiset kiemurat ja hakivat esineistä hajut ihan eri paikasta kuin mitä me ihmiset ajateltiin. Näin treeneistä tuli koirille melko haastavat, mutta kumpikaan rekku ei lyönyt hanskoja tiskiin, vaan pysyi kaistoilla niin kauan kunnes esineet oli nostettu.

Viimeinen kaista tehtiin suoraan kapean nousevan paljaan kallion "huipulle" kulkemaan. Tehtiin tämäkin riskillä, koska ei oltu varmoja kuinka haju leviää kallion rinteitä alaspäin, mutta koirat selviytyivät tästä yllättävän helposti. Grimmillä tässä viimeisellä kaistalla esineenä oli käytetyt sukkahousut, joita piti hetki tuijottaa ennen kuin bortsupoika oli varma ettei täällä muutakaan esineeltä haisevaa ole ja toi sukkikset minulle.

Esineruutumaisemia

Grimmin kaveripiiri on laajentunut lähiaikoina kahdella uudella tyypillä. Hauska seurata miten erilaisia noutaja ja vinttikoira ovat paimenkoiraan verrattuna. Vahvistaa entisestään tietoa, että paimenkoirat (tarkemmin bortsut) on se minun juttu. 

ibizanbodenco Saba hurmasi Grimmin pitkillä säärillään

laborantti Veikko 9vko yritti pysyä tomerasti isomman perässä

Treenireissulla

Viime keskiviikkona hurautettiin Sipooseen Tiian ja Samulin luo viettämään aktiivinen viimeinen lomaviikko. Torstaina ajeltiin Lahteen Oilille. Tiia ja Gust aloittivat kisavalmennuksen ja ennen sitä oli varattu puolituntinen minulle ja Grimmille. Kuten aina, niin tälläkin kertaa lähdettiin korjaamaan ihan muuta mitä ajattelin. :D

Oili katsoi meidän luoksetulon, törpönkierron ja lähempää kutsuttuna perusasennon ja huomautti, että Grimm tulee kaikkialta perusasentoon aikamoisella kaarroksella, sillä on siis liikaa aikaa, eikä koira koe perusasentoon tulemista tarpeeksi tärkeänä. Tätäpä korjattiin yksinkertaisilla vinkeillä. Jälleen kerran, ei saa tulla ollenkaan, jos et tule kunnolla ja vauhdikkaasti. Lisäksi kaarrosta estämään otettiin agilitysiiveke, joka toimikin tosi hyvin. Oili vihjaili, että uusissa säännöissä tuomarit tulevat kiinnittämään mm. törpön kierron kaarroksiin huomiota ja niistä lähtee pisteitä, joten ne on vaan saatava kuntoon.

Tehtiin myös Oilin liikkuroima alo-seuruu, koska valittelin että seuruun laatu ei ole aina niin sanottua. Välillä vähän tuntuu huonolta, poikittaa ja painaa. Vaan eipä nähty nyt mitään sellaista. Grimm teki ehkä elämänsä hienoimman seuruun. Oili sanoikin, että harvoin kuulee asiakkaan sanovan "ei se kotona osaa". :D Oikeesti, osaa se, mutta meillä on vielä niin vähän kokemusta, että minä en osaa.

Meidän jälkeemme alkaneeseen kisavalmennukseen tarvittiin paikkamakuukoiria, joten Grimm kävi tekemässä jokaisen luokan paikkamakuun treeninsä päälle. Evl:n paikkista ollaan treenattu vasta osissa ja siinä vaiheessa koirakin oli jo aika väsähtänyt, mutta kivasti sekin meni vaikka paikkamakuurivin selän takana oli agilitytreenit käynnissä. Sekunnin sadasosaksi huolestuin kun aksakentältä kuului kovaääninen "Putkeenputkeenputkeen!" täysin samalla äänenpainolla jota itsekin käytin agilityssa. Grimm kyllä käänsi päätään äänen suuntaan, mutta muisti tehtävänsä, hyvä!

Täytyy sanoa, että hieman aina masentaa huomata nuo treenimahdollisuudet joita etelämmässä on, Joensuussa kun ei ole suoraan sanottuna mitään tarjolla vaikka olisit valmis niistä maksamaankin.

Perjantaina ajeltiin Somerolle treenaamaan Rimpukoiran isän Uunon ja Minnan kanssa. Uuno on huvittava pakkaus ja ei tarvitse seurata sen treeniä kauaakaan kun huomaa mistä Grimm on luonteensa ja ominaisuutensa perinyt, isä ja poika ovat kuin kaksi marjaa. :) Kenttä oli tosi kiva nurmikenttä, mutta päivä oli turkasen paahteinen, eikä autoakaan saanut varjoon, joten treenit olivat jokaisella lyhyet.

Grimm humputteli edellisen päivän Oilin oppeja, kaarroksen pienentämistä ja mm. törpönkierrot menivät tosi tiiviisti. Minna liikkuroi meille myös alo-seuruun joka meni ilman moitteita. Lopuksi tehtiin eteenmenoa, joka valmentaa sekä pk-puolen eteenmenoon, että evl:n merkitöntä merkkiä varten. Ajattelin pelata upporikasta ja rutiköyhää ja ottaa molempiin saman käskyn, tällöin koiran tulee kuunnella käskenkö sen vain pysähtymään vai maahan.

Lopuksi tehtiin evl:n paikkamakuu ehkä 10 sekunnin paikallaoloilla. Keskityttiin käskytyksiin ja kutsumisiin. Grimm tuli epävarman oloisesti luokse kun huomasi, että Gust irtosi sen perään pariin otteeseen. Hyvä treeni meille, näin voi joskus käydä kisatilanteessa. 

Treenien jälkeen otettiin isästä ja pojasta yhteiskuva. Kuvissa oikein välittyy, kuinka ihanaa on istua kylki kyljessä ja nauttia sukulaisseurasta. :D

Treeneistä matka jatkui Woollandiaan, jossa Gust ja Ruffe pääsivät paimeneen. Harmittaa paljon, ettei Pohjois-Karjalassa voi harrastaa paimennusta ilman omia lampaita, siksi lammastelut on meiltä jätetty kokonaan pois. Ei ole mitään järkeä käydä säikyttelemässä lampaita pari kertaa vuodessa, koska se ei vaan johda mihinkään. Paimennusta tulisi treenata säännöllisesti vähintään kerran viikossa mikäli mielisi siinä koskaan kehittyä. Noh, josko seuraavan koiran kohdalla tilanne olisi muuttunut suuntaan tai toiseen...Kiva oli kyllä katsoa poikien menoa ja kovasti Grimmkin olisi tahtonut laitumelle painella villapallojen luo. 

Oli myös pakko ottaa yksi kuva Klossnereiden pihalta kun Taimilla ja Tiikerillä oli tenkkapoo, molemmat tahtoivat saman lelun, mutta riitelemään ei viitsi alkaa. Siinä ne sitten makasivat aika hyvän tovin. :D

Sipoossa oltiin myöhään illalla, mutta armoa ei tunnettu kun lauantaina kello soi kuuden jälkeen. Päivän ohjelmassa PK SM-kisojen tottikset. Kisat olivat onneksi Vantaalla joten ajamiseen ei mennyt koko päivää. Kaksi kannustettavaa olivat vuorossa heti kahdeksan jälkeen aamulla, joten ajoissahan sinne oli raahauduttava. Suoritusten taso oli todella vaihteleva. Paria suoritusta oikein ihasteltiin, jotkut muut olivat hienoja nekin, mutta ikävä kyllä sekaan mahtui myös useampia floppeja. Suurimmat ongelmat näyttivät olevan seuruussa, sen kontaktissa (joka puuttui osalta kokonaan), seuruun tiiviydessä (nähtiin jopa puolen metrin päässä haahuilua), suoruudessa (painamista ja poikitusta), edistämistä nähtiin hurjan paljon ja perusasennot oli hyvinkin monella puutteelliset. Oltiin melko yllättyneitä, että miten vähän epätarkkuuksista ja virheistä kuitenkin rokotettiin pisteitä. 

Lauantaina illasta vietettiin vielä Ruffen 3-vuotissynttäreitä asianmukaisin herkuin, josta koirat ei kylläkään saaneet murustakaan:

Onnea Ruffe!

Jotta ei vain jäätäisi laakereille lepäämään, sunnuntaiksi meille oli järkätty vierailumahdollisuus Porvoon palveluskoirien esineruutu- ja hakutreeneihin. Esineissä tehtiin kolme kaistaa hyvin lähelle toisiaan. Tuuli juuri niin, että koirat nappasivat hajuja viereisiltä kaistoilta ja ennen Grimmin vuoroa alueella olikin yksi iso esineruutu tallottuna. Olen aina luottanut Grimmiin esineillä ja vaikka tehtävä oli Grimmille vaikea (ei olla koskaan tehty kokonaista ruutua), kaikki esineet nousivat ilman apuja ja tulivat käteen saakka, pätevä Grimm!!

Hakumaasto oli melko erilaista kuin meillä, toisella puolella jyrkästi nouseva kalliorinne ja toinen puoli tasaisempaa mutta peitteistä maastoa. Päätin jo etukäteen, että tehdään melko helppo perustreeni koska maasto on meille vaikeahko ja ihmiset tuntemattomia. Kiva treeni saatiin aikaan tosi kivassa porukassa. Toivottavasti pääsen tuohon porukkaan toistekin treenaamaan, oikein pätevä ja sujuvasti toimiva ryhmä. Oppia ja huomioitakin tuli kivasti muista mallia ottamalla ja niitä aion tulevaisuudessa käyttääkin omassa tekemisessä.

Kuvia en ikävä kyllä älynnyt treenimaastosta ottaa, mutta alla kuvia (laatua vastavaloon puhelimella) Sipoon ihanista lenkkeilymaisemista jotka putsasin kanttarelleista. :D

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja treeneistä lähdettiinkin ajelemaan kaihoisalla mielellä kohti Joensuuta. Onneksi Tiia lähti kyydissä työmatkalle, joten ei tarvinnyt yötä myöten yksin ajaa. Maanantai aamu oli karuakin karumpi kun loma oli kulutettu loppuun ja piti raapiutua töihin. :(

Reissu oli mahtava, mutta sen verran rankka, että meni useampi päivä toipuessa väsymyksestä. Kiitos Tiia ja Samuli ja pojat! Veikkaan, että myös Sipoon joukkue on viettänyt pari päivää hiljaiseloa Grimmin vauhtivierailun jälkeen... Suuret kiitokset myös treeniseuralaisille, nähdään taas. :)