sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Tuplatreenit

Keskiviikolle olin sopinut Kuvansin treenien lisäksi Reijan kanssa ilmaisutreenit. Tällä kertaa treenaajia oli 9, jotka jaettiin kolmen porukoihin ja näin ollen tehtiin kolme kehää vieri viereen. Ylimääräisenä häiriönä oli myös kymmenkunta koulupoikaa jalkapalloilemassa ihan kehän vieressä. En enää muista mitä komboja tein missäkin kehässä, joten tässä kaikki sekaisin. Kaikki kehät humpattiin siis putkeen. Suunnilleen näin se sitten meni:

Ruutu: Tätä tehtiin kahdessa kehässä. Ensimmäisessä lähempää paikan hakemista. Nämä onnistui jo tosi kivasti. Toisessa ruudussa tehtiin sitten vain vauhtia suorapalkalle.

Nouto: Minna sanoi, että Grimmille ei ehkä kannata tehdä kapulan heittoja nurmella, koska se ei oikeasti nää sitä kapulaa. Niinpä tehtiin sitä, mitä pitäisikin tällä hetkellä treenata tulevaa koetta varten, siis pitoa. Tämä tehtiin liikkuroituna. Viiden sekunnin pidot onnistuu ihan kivasti. Ajattelin kokeilla tähän seuraavalla kerralla vähän häiriöitä mukaan. Ihan niinkuin kahden muun kehän treenaajat ja vieressä huutavat jalkapalloilijat ei vielä riittäisi häiriöksi. :D

Seuruu: Myös tämä liikkuroituna. Muuten ihan kivaa perusseuruuta, ei paina enää ja muistaa perusasennot, mutta täyskäännökset on ihan blaah. Minä teen työt ja koira vaan odottaa. Eihän se ihan niin pitäisi mennä. Tämä johtuu ihan siitä, että kun Grimm tuossa taannoin alkoi painaa, en halunnut potkia sitä, joten täyskäännöksessä olen alkanut väistämään koiraa. Jes. Me käännytään täyskäännös vasemmalle haun takia, mutta aloin miettiä, että ottaisinko tokoon kuitenkin sen kääntymisen oikealle ja jättäisin tottikseen tuon vasemmalle kääntyvän. Toki treenaan kuntoon tuon peräpään laiskuuden, mutta turha menettää tokossa pisteitä tuollaisen takia. Oikealle kääntyminen on sitä paitsi itselleni luonnollisempaa. Pohdintaan...

Jäävät: Muistuttelin ensin stopin ja tein sen kerran liikkeenä. Tosin palkan heitin heti parin askelen jälkeen. Tämä täytyy tehdä kisamaisena ensi viikon treenissä.

Kaukot: Tehtiin liikkuroituna uusien sääntöjen alo-luokan "vauvakaukot". Kukaan meistä ei muistanut montako vaihtoja oli, joten tämä meni säätämiseksi jo alussa. :D Tajusin vasta jälkeenpäin, että jätin koiran maahan luoksarin käskyllä, joten olipa jännä kun noin kokematon koira ei heti tajunnut alkaa tekemään kaukoja. :D Jestas sentään, milloin tämä alottelijan mokailu loppuu?! Noh, tulin sitten lähemmäs (kun en edelleen tajunnut koiran odottavan luoksetuloa). Tajusin homman siinä vaiheessa kun Grimm alkoi tarjoamaan hienoja M-S vaihtoja, joita ei olla koskaan tehty häiriössä, saatikka parin metrin päästä. :D Voe tuota koiraa. Lopulta(!) saatiin tehtyä ne vauvakaukot, siis I-M-I-M.

Luoksetulo: Tässä halusin kokeilla vieläkö näkyy edellisviikon ennakointia liikkurin käskyttäessä. Eipä näkynyt! Hiemanhan se kotkailee, mutta ei nykinyt, eikä varastanut, Rimpu kuuntelee! Mutta kun sai luvan tulla, niin tuli taas suoraan sivulle, ääh. Uusi yritys ja käsiavulla eteen. Tämä pitäisi nyt jauhaa Grimmin selkärankaan. En oikeasti ymmärrä mistä se on tuon sivulle tulon keksinyt, koska ikinä sitä ei olla tehty, enkä koskaan treeneissä ota koiraa loppuperusasentoon, vaan palkan saa aina suoraan edestä.

Hyppy: Tehtiin umpiesteellä uusien sääntöjen alokkaan luoksetulohyppyä. Tässäkin halusin liikkuroinnin, jotta näen ennakoiko koira. Ei ennakoinut liikkuria, mutta minua kyllä. Ehdin vain vetää ilmaa keuhkoihin kun elukka ponkaisi liikkeelle. Siispä uusi yritys ja nyt jo malttoi.

Tokojen jälkeen ajeltiin Reijan kanssa pienen metsän laitaan ja tehtiin Grimmille kolme ukkoa ilmaisua ja Redolle etsintää muistikuvina. Oli hauska nähdä kaksi nuorta koiraa, joille on treenattu hakua ihan eri tavoin, mutta silti ihan menestyksekkäästi. Grimmin ilmaisut meni ihan kivasti, ei valittamista.

Kotona olin vasta puoli yhdentoista aikaan, mutta eipä haitannut koska vastassa oli näin upea maisema:




Tänään oli sitten oman ryhmän hakutreenit. En tiedä oliko kuuma ilma ja pyörivä tuuli nuorelle koiralle vaikea yhdistelmä, mutta oli hieman vaikeaa. Ekalle ukolle (oikealle puolelle) lähdettiin kolmesti. Heti keskilinjalle tullessaan Grimm merkkasi alueella jotain etuviistossa. Tiesin jo lähettäessä että sinne eteenpäinhän se alueella ampuu ja niinhän se ampui. Itsepähän lähetin... Lisäksi ampui muuten kauas, kävi pyörähtämässä jossain 70 metrissä. Eipä se mittään, menin koiran kanssa keskilinjalta n. 10 metrin syvyyteen ja lähetin uudelleen ja vielä kerran uudelleen, jolloin löysi ukon. Oli kiva huomata, ettei Grimm lopeta yrittämästä, mutta olisi myös kiva tietää mistä tuo johtui. Loput ukot löytyivät hieman helpommin, mutta ei vielä olla siinä vaiheessa että ukot voisi siirtää takalinjalle saakka. Tänään ne olivat n. 40 metrissä, paitsi viimeinen 30 metrissä koska halusin helpon onnistumisen loppuun.

Kun kaikki koirat oli treenattu kertaalleen, otin Grimmin vielä ilmaisutreeniin. Tämä etenee hyvin. Ukot ei voi vielä yhtään mennä piiloon, edes pressun alle, mutta kohta maalimiehet saadaan 50 metriin. Tällä hetkellä Grimmistä kivointa on näytölle meno, sieltähän ne karkit löytyy. :)

Olin jo tilaamassa Grimmille norskirullaa, mutta onneksi otin asian puheeksi ryhmässämme ja parikin jäsentä oli sitä mieltä että ei missään nimessä noin matalalla juoksevalle, pitkäkuonoiselle koiralle. Paimenilla kuulema tuppaa menemään etujalka juostessa norskirullan pannan ja rullan väliin. Tein aiheesta vielä gallupin tuntemilleni kokeneille hakuilijoille ja sitä kautta varmistuin, että svedurulla on meille se parempi vaihtoehto. Ne on nyt tilauksessa, toivotaan että saapuvat jo ensi viikolla. :)

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kapuloita nielevä nurmi

Ihanaa kun vihdoin on täälläkin takahikiällä KESÄ! Ei tarvitse lähteä aina autolla hallille treenaamaan, vaan voi viskata kamat ja koiran takapihalle ja reenailla just silloin ku itselle sattuu sopimaan, eikä treenireissu kestä kahta tuntia. Tästä voisi varjopuolena mainita laiskistumisen myötä vaikeuden lähteä kimppatreeneihin.

Kapulat katosivat takapihan nurmeen ihan yhtä hyvin kuin Kuvansin jalkapallokenttään. Grimmin eiliset humpat:

Tunnari: En ole varmaan koskaan tehnyt tunnaria ensimmäisenä liikkeenä, joten päätin kokeilla mitä tapahtuu. Koska kapulat oli nurmella, eivätkä näin ollen näy kovin hyvin, uskalsin luottaa siihen ettei koira hutiloi. Noooh, mutta emäntäpä hutiloi sen verran, että epähuomiossa ladoin kapulat aivan meidän treenikamojen viereen. Grimm tästä vähän hämääntyi, haisteli nekin, ja sittenhän se hutilointi näkyi ja toi melko varman oloisesti väärän. Koira uudelleen kapuloille ja tajusikin heti mokansa ja nappasi oikean ja kiikutti minulle. Ihan hyvä häiriötreeni.

Ruutu: Tähän ollaan saatu taas hyvä idis päälle! Eikä siihen muuta vaadittu kuin kuuri. Jatketaan nyt vielä hetki ja katsotaan sitten pysyykö taito yllä. Tehtiin lähempää paikan hakua alustalle, sitten yksi toisto kaukaa ja lopuksi vielä toisto ilman alustaa, just oikeaan paikkaan.

Seuruu: Possukoira on alkanut painaa. En tykkää, en yhtään. Tuntuu huonolta ja lisäksi koska koiraa joutuu "potkimaan", kontakti kärsii. Korjasin maanantaina painamisen pois namin avulla ja eilenpä ei sitten enää painanutkaan, hyvä! Tosin käännökset on tahmeita. Pääasiassa tässä treenissä palkkailinkin niistä ja alkoihan ne loppua kohden parantuakin. Näyttää siltä, että Grimm ei ole nyt hetkeen ajatellut seuratessaan mitään (ainakaan mitään järkevää) ja tästä syystä homma on hieman levähtänyt. Nyt sain napsautettua taas aivot päälle ja johan alkoi perusasennotkin muistua mieleen! Tein muutamia äkkipysäyksiä ja yksittäisiä käännöksiä ja kyllähän se pehva aina maahan pyllähti. Otettiin myös parin metrin pätkä peruuttamista seuruun yhteydessä, ihan vain hupinumerona, koska Grimm tykkää tästä niin kovin. :D

Nouto: Jatkettiin kotkailun kitkemistä. On se muuten jännä, ettei kotkailua esiinny lähellekään yhtä paljon yksin treenatessa. Liikkurointi ilmeisesti pahentaa sitä huomattavasti. Samalla huomasin, että noutovauhdin epävarmuus todellakin johtuu siitä, että Grimm ei nää kapulaa nurmelta. Heiton näkee, mutta koska joutuu ottamaan minuun kontaktin ennen kuin saa luvan hakea (muuten jää silmästään kiinni), vissiin unohtaa missä kapula oli ja eilenhän se meni ihan etsimiseksi koko homma. Joku onnistunutkin nouto saatiin aikaan. Heitin sekä puista, että metskua. Metallin heitin toisenkin kerran, koska ekalla näytti että luopui kapulasta kamalan helposti (lähes heti noston jälkeen) kun huomasi palkan. Ei yhtään Grimmin tapaista. Toisella heitolla otin luovutuksen eteen ja oikein kauniistihan se tuli, näin siis omiani ensimmäisellä toistolla.

Palautusvauhti sen sijaan on edelleen hyvin varma ja vauhdikas. Kokemattomuuttahan tämä vain. En aio tämän takia luopua tuosta kontaktin otosta heiton jälkeen, koska se aiheuttaisi pitkällä aikajänteellä huomattavasti suurempia ongelmia. Hiekalta ja hallin pohjalta Grimm kuitenkin kapulat näkee oikein hyvin. :D

Stopit: Tein pari stoppia ja maahanmenon törpönkierroilla. Nämäkin ihan vain hupinumerona, mutta toki palkkaa ei olisi herunut jos liikkeet olisi olleet vajaat. Napakka stoppi ja syöksyvä maahanmeno, pari läpijuoksua ja sillä selvä.

Paikkamakuu: Noin 2min paikkis yhdellä välipalkalla. Ihan hyvä pössis näytti olevan. Minuutin olin olevinaan piilossa puskan takana, mutta koska lehdet ovat vielä niin onnettomat, koira kyllä näki minut koko ajan. :D

Sittenpä metsämaailmaan. Sunnuntaina hermo petti täysin ja sitä paikkailtiin maanantaina. Sunnuntaina siis ilmaisutreenit. Jostain syystä sain aivopierun ja kehotin maalimiehiä laittamaan maastokuvioiset sadeviitat päälleen, virhe. Grimm yhdisteli päässään, että nyt tehdään etsimistä, ja meni hyvin epävarmaksi kun ei saanutkaan suorapalkkaa. Lopulta otti rullan, mutta tiputti sen puoleen väliin. Blaablaablaaaaah. Tässä vaiheessa mulla meni hermot ja lopputreenistä ei olekaan mitään kerrottavaa jälkipolville. Toki homma parantui pisto pistolta, mutta paras olisi vissiin ollut jättää treeni tuohon ekaan pistoon, koska eipä tästä kukaan oppinut yhtään mitään.

Maanantaina laitettiin leuka rintaan ja marssittiin uuden sotasuunnitelman kanssa uudelleen metsään. Treenikaveri nalkutti jo etukäteen, että tänään hermo ei saa pettää, eikä siihen kyllä pelkoa ollutkaan, koska minulla oli suunnitelma. Ja sen päälle vielä varasuunnitelma. Olin tyytyväinen kaikesta tästä suunnitelmallisuudestani. :D No pitää se koira silti treenatakin, ei se noilla suunnitelmilla mitään vielä opi, vaikka bortsuista joskus näin luullaankin. ;)

Edellispäivää ei paljon muisteltu kun puin Grimmille ritsat päälle ja päästin sen ulos autosta. Hirveetä höyryä keskilinjalle ja "ukkohommiin". Kolme ekaa ukkoa meni suunnitellusti ja todella kivasti, kakkoselle jouduin lähettämään toisen kerran. Neljännen ukon ohitti oikealta puolelta ja teki ihan über hienon syvän ja laajan laatikon ottamatta kuitenkaan hajua tuosta ukosta. Kokeneempi treenikaveri kannusti että anna ukon olla, palkkaa itse, tämä oli niin hieno tyhjä. Näin syntyi Grimmin ensimmäinen tyhjä pisto. Tuon piston piti olla Grimmin viimeinen, mutta eihän sitä tyhjään oikein voi jättää, joten onni on hyvät ja vikkelät maalimiehet porukassa. :D Kaveri ryntäsi ja heittäytyi kuin paraskin taistelija sotatantereella rähmälleen sammalikkoon tuon Grimmin tyhjän aikana, että saatiin poitsulle vielä se viimeinen löytö. Kyllä oli pikkukoira onnellista poikaa tämän jälkeen. Voi että se niin rakastaa noita ihmisiään.

Grimm sai lepäillä yhden koiran ajan autossa ja sitten otettiin neljä pistoa ilmaisua. Nämä menivät jo tosi kivasti. Pari kertaa lähti minun perään kun juoksin keskilinjaa, mutta päätti kuitenkin itse palata hakemaan rullaa. Täytyy vielä vähän rauhallisemmin itse liikuskella, pääasia että kuitenkin liikun. Hyvä treeni!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Mie en nää, mut kyl miun nivelet kesttää...

...sanoi Grimm kun keskiviikkona nurmitreeniin pääsi ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Päätin että päivitän blogia vasta kun Liman on lausunut meille luustokuvat ja menihän tuohon kaksi viikkoa. Mutta tulos oli odottamisen arvoinen: lonkat B/B ja kyynärät 0/0! Jihuu! Kyllä me näillä kuulkaas pärjätään!

Keskiviikkona päästiin vihdoin korkkaamaan VarPSin kesäkauden treenit ja laitettiinkin heti hommat isoilleen. Ajeltiin Kuvansiin SM-ryhmän treeneihin nurmikentälle. Laitettiin pystyyn neljä kehää vieri viereen, että saadaan kunnolla kisafiilistä ja häiriötä. Treeneissä oli 12 osallistujaa, siispä suurimmat tokotreenit joissa ollaan koskaan oltu.

Kaikki kehät pyörivät yhtä aikaa ja kaikki myöskin liikkuroituna. Voisi luulla että pientä maalaispoikaa pyörryttää, mutta vielä mitä, ei Rimpu kiinnittänyt häiriöön juurikaan huomiota. Enemmän häiriötä otti emäntä. :D Toki Grimmin liikkeet olivat hieman hitaampia ja epävarmempia, koska me ei olla ikinä oltu tuollaisessa tilanteessa, mutta oli tosi hienoa huomata että tyyppi tekee mieluiten hommia minun kanssa eikä kaipaile muualle.

Ensimmäisessä kehässä tehtiin pari liikkeestä seisomista. Vielä tämä ei ole niin 100% varma kuin haluan, joten reeniä reeniä lissää. Lisäksi tehtiin kokeenomainen alon luoksetulo. Tehtiin jäynä häiriön maksimoimiseksi. Jätin Grimmin istumaan selin viereiseen kehään päin jossa juuri meidän kohdalla, ihan Grimmin selän takana oli koira makaamassa ruudussa. Liikkuri vielä käskytti meidän liikkeen niin, että Grimmillä oli mahdollisuus mennä lankaan takana olevan ruudussa makaavan koiran seuruu-käskyyn. Ei mennyt lankaan siihen, mutta menipä lankaan liikkurin käskyyn ja varasti. Uusi yritys, jossa liikkuri käskytti useampaan kertaan ja vasta pienen odotuksen jälkeen kutsuin koiraa. Tämä oli hyvä, eikä tullut edes suoraan sivulle vaan napsahti eteen istumaan. Tästä suoraan toiseen kehään.

Toisessa kehässä tehtiin ruutua ja hyppyä. Ensimmäisellä ruutuun lähetyksellä lähti viereisen kehän törppöjä päin, ei siis bongannut ruutua nurmikosta ollenkaan. Näytettäessä tajusi ja löysi ruutuun. Vauhti oli epävarman oloinen, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota koska se johtui yksinomaan tuosta, että nurmella maailma näyttäytyy koiran silmään ihan erilaisena. Hyppy tehtiin uusien sääntöjen alon mukaisena luoksetulohyppynä. Tässä taas huomattiin kokemattomuus liikkuria kohtaan hirmuisena nykimisenä kun odotti käskyä. Noin vietereiltä en päästä sitä hyppäämään vaan taas käskytettiin ja heiluin ja huokailin hypyn toisella puolella. Kun vihdoin sai luvan tulla, tuli tosi kivasti eteen. Hyppy oli hieman epävarma, joka taas johtuu tuosta kokemattomuudesta. Lissee reennii tähänki kohtaan. Tästä suoraan kolmanteen kehään.

Kolmannessa kehässä vuorossa toisen kerran ruutu ja nouto. Ruutu oli jo nyt varmempi, tehtiin pari toistoa paikan hakua lyhyemmällä matkalla. Nouto taas oli huikea esitys Grimmin syvimmästä kiintymyksestä noutokapulaa kohtaan. Annoin ennen heittoa istu-käskyn koska kotkaili jo ennen ensimmäistä heittoakaan. Heitettäessä pehva pysyi maassa mutta koiran korkeus laski puoleen kun koko elukka painui kotkailemaan ja liikuttipa porsas vielä toista etutassuaankin kuin kaivaen lähtökuoppaa. Silmät pyörivät kuin hedelmäpeli kun muisti että ilman kontaktin ottamista ei pääse noutamaan. Hain kuitenkin kapulan itse ja yritettiin uudelleen. Toinen heitto oli parempi, ei liikkunut mutta edelleen kotkaili. Otti kuitenkin kontaktin kuten olen vaatinut, joten pääsi noutamaan. Ei ehkä olisi ollut aihetta. Otin jopa luovutuksen eteen ja sekin tuli kauniisti. Hyvää tässä on siis se, ettei Grimm ole enää silmästään niin kiinni, mutta tuo odotusarvo noutamiseen on hurja ja minun täytyy alkaa vaatimaan siltä vielä enemmän kapulasta luopumista mikäli meinaan saada tuon kotkailun kuriin. Kapulan heiluttelua, viskomista ja emännän juoksemista kapulan perään siis luvassa. :D

Vielä otettiin putkeen se neljäskin kehä, jossa tehtiin tunnari ja seuruu. Tunnari oli hieno! Kapuloita laitettiin kymmenkunta. Tehtiin alku liikkuroituna. Jätin koiran kauemmas, menin itse lähemmäs kapuloita ja kutsuin sieltä haistelemaan. Lyhyt siisti, hirmuisen keskittynyt haistelu ja oma suoraan käteen. Ihan huippu suoritus tuollaisessa häiriössä. Ja nimenomaan tuo suuri häiriö sai Grimmin keskittymään noin kympillä. Siitä viimeisenä seuruu. Oli jo puhaltanut parhaan puhtinsa pihalle, mutta ihan siistiä seuruuta. Tehtiin liikkuroitua alo-seuruuta. Aluksi käännöksissä kontakti tipahteli, mutta tämä korjaantui kun käännöksiä tihennettiin. Perusasennot oli ihan hirveitä. Huomaa ettei olla taas keskitytty tähän yhtään. Roiski ihan miten sattuu ja osan jätti tekemättäkin. Tiiättehän työ, reenii reenii... :D

Kun kaikki olivat saaneet yksilöliikkeet tehtyä, otettiin paikkamakuut kahdessa ryhmässä: ensin alempien luokkien koirat, sitten ylemmät. Grimm makasi bortsun ja kelpien välissä kaksi minuuttia. Kävin välipalkkaamassa pari kertaa. Tämä kaipaisi edelleen minulta uskallusta ja luottoa koiraan. En siis epäile että se paikaltaan lähtisi, ei ole yhtään sen oloinen, mutta tässä näkyy minun kokemattomuus.

Huh, paljon opin tuosta treenistä itsestäni ja siitä kuinka kokematon todella vielä olen. Hämäännyin aluksi täysin, enkä meinannut ensimmäisessä kehässä saada aivojani päälle millään. En kuunnellut ensimmäisessä kehässä liikkuria juuri ollenkaan ja tein vähän mitä sattuu. Nämä treenit on siis minulle itsellekin ihan hirmu tärkeitä. Välillä tekisi mieli huokaista että voi Grimm parka minkä tunarin on kaverikseen saanut, mutta mitäpä sitä koiraansa säälimään kun ei se paremmastakaan tiedä. :D Hauskaahan meillä oli ja nyt tiedän kuinka suunnittelen seuraavan treenin. Tämä oli meille täysin uusi maailma ja jotenkin siellä SM-tason koirakoiden seassa vaan räpellettiin, jäätiin henkiin ja taisin minä jonkun evl-liikkeen oikeinkin liikkuroida. :D 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Tarja Väyrysen koulutus ja virallissii kuvvii

Sunnuntaina lähdettiin päiväksi Selkielle jonne Väyrysen Tarja tuli kouluttamaan meille hakua. Grimmille otin erikseen ensin rataa ja loppupäivästä ilmaisut, koska halusin tuomion molempien nykytilasta.

Rataa ollaan tehty aika tylsästi ja samalla kaavalla viime syksy. Tarja pyysi ensin näyttämään kaksi pistoa kuten ollaan tehty ja siitä eteenpäin hän kertoisi kuinka jatketaan. Siispä ukot etukulmiin valmiiksi ja koira estradille. Äänellä nostettiin molemmat ukot suoraan ja hienosti, näistä siis suorapalkka.

Ukot 3-6 otettiinkin sitten pimeänä, eli ilman mitään apuja. Ukot piileksivät 30-40 metrissä. Pikkuisen tämä näkyi koiran vauhdissa epävarmuutena, koska nyt piti osata upota itse suoraan ja syvään ja luottaa, että siellä ne ukot lymyää. Hienosti kuitenkin käytti nokkaansa ja juoksi suoraan kunnes sai hajun ja löysi ukkelit. Jollain pistolla taisi tehdä kiekuran, liekkö tarkasti jonkun vanhan hajun, mutta löysi kuitenkin itsenäisesti maalimiehelle.

Muutama källikin jäppiselle saatiin aikaiseksi. Alueella oli useampikin umppari pressun alla, mutta ukot olivat joko umpparin etupuolella tai takana. Grimmin on ihan hyvä totutella, että näitä alueelta löytyy ja ihme kyllä se ei jäänyt niihin kiinni ollenkaan. Tarkasti kyllä jokaisen, joka matkalle sattui, mutta ei jäänyt niitä ihmettelemään.

Viitoselle lähetettäessä Grimmillä oli oma ajatus, koskapa ampaisi lähetyksestä etuviistoon. Lähti kuitenkin niin epävarmasti että kutsuin heti takaisin, palkkasin ruualla ja lähetin uudelleen. Tämä lähetys oli onnistunut, mutta koira tosiaan otti hajun etuviistosta ja löysi sitä kautta ukolle. Välittömästi sain noottia tuosta koiran syöttämisestä. Olen tehnyt sitä, jottei koiran usko loppuisi, eikä se luulisi tehneensä mitään väärin. Tarja nauroi, että ei sitä hyysätä tarvitse. Koiralla on hyvä motivaatio, eikä se tarvitse ruokapaloja sotkemaan suoritustaan. :D Totta. Siispä ruuat pysyy tästä eteenpäin taskussa radalla.

Minun oma liike oli ratkaisevassa osassa radalla. Tarja sanoi, että minun on ehdottomasti alettava liikkua ja paljon eteenpäin keskilinjaa. Grimm hakee minusta jonkun verran tukea lähtiessään ukolle, mutta sille täytyy nyt opettaa, ettei haittaa vaikka "käännän koiralle selkäni" ja kävelen pois päin. Parilla pistolla tähän saatiin jo heti varmuutta. Ihan huikeinta aloittelijamaisuutta osoitin heti kärkeen, kun lähetin koiran matkaan, Tarja sanoi minulle "Liiku!", minä parkaisin "Minne?!". :D Tähän sain vastauksen, että ihan minne vaan, kunhan liikut. :D

Hyviä huomioita Tarjalta ja tosi hyvää oli se, että radan aikana kaikki meidän "jutut" tulivat esiin. Siis kaikki asiat, joihin halusin neuvoa ja joita olin pohtinut, saatiin näkösälle ja sain niihin vastaukset. Nyt jätetään turhat avut pois ja mennään pimeillä ukoilla. Aluksi 30-40 metrissä, siitä pikkuhiljaa takalinjaa kohti hivuttaen. Ääniä voidaan käyttää yksittäisillä ukoilla jos maasto on tosi hankala, mutta Joensuun seudullahan sellaisia on todella vähän, meillä kun on suurimmaksi osaksi tätä tasaista kangasta jossa näkyvyys on hyvä.

Kysyin myös käsi"avusta" lähetyksessä. Siis kun ohjaaja lähetyksessä istuttaa koiran ja alkaa sitten osoittaa koiran pään vieressä kädellään suuntaa johon koiransa toivoo ponkaisevan. Olen meidän treeniryhmästä ainoa, joka ei käytä kättä apuna lähetyksessä. Sanoin Tarjalle, että jätin sen jo viime kesänä pois, koska mielestäni se vain häiritsi koiraa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mihin päin koira lähtee. Tämä havaittiin useammankin koiran kohdalla tuossa koulutuksessa. Huomattavasti enemmän on väliä sillä, mihin suuntaan koiran kroppa (ei pelkkä rintamasuunta vaan koko kroppa) osoittaa. Tarja sanoi, että hänen uusin koiransa, 7kk malipentu, on ensimmäinen koira jolle hän ei näytä kädellä suuntaa. En siis ehkä täysin metsässä ole mielipiteeni kanssa ja aion jatkaa näin. :)

Ilmaisuissa ei ollut ongelmia, mutta Tarja teki täysin samat huomiot kuin radallakin. Olen palkannut Grimmiä rullan tuonnista, koska sillä alkoi olla tosi kova kiire ukolle palkkaa hakemaan, eikä rulla meinannut aina sattua käteen asti, eikä koira meinannut malttaa tulla sivulle, että saan sille liinan perään. Rullan tuonnista palkatessa on kuulema niin suuri riski, että koira alkaa valeilmaista, ettei sitä toinna jatkaa. Siispä vaan vaaditaan se rulla käteen ja koira sivulle maltilla. Mikä minua taas vaivaa?! Tokossa tai arjessa en ikinä koskaan milloinkaan hyväksy koiralta tuommoista malttamattomuutta tai hutilointia, vaan kaikki tehdään kunnolla. Miksi sallin tämä hakumetsässä?! Noh, siihen tarvittiin tasan yksi toisto kun rulla tuli hienosti käteen ja koira lompsahti hienosti sivulle istumaan, eikä se vaatinut edes yhtäkään ylimääräistä käskyä (en katsonut oliko PA suora, ei mitään väliä). Kiltit koirat rules!

Liikkuminen on ilmaisuissa vielä suuremmassa roolissa. Tässä joudun ottamaan keskilinjalla ihan juoksuaskelia, että ehdin liikkua tarpeeksi pitkälle. Tarjan mukaan Grimm työskentelee luontaisesti tosi hienosti alueella eteenpäin, joten en saa pilata tätä hienoutta kököttämällä paikallani tai liikkumalla lyhyitä pätkiä. Hyvä treeni! Kyllä näillä neuvoilla päästään jo pitkälle tänä kesänä.

Grimmin kanssa on mahdottoman kiitollista harrastaa hakua, koska se on niin liikuttavan onnellinen jo pelkästä maalimiehen löytämisestä. Voi sitä hännän vispausta ja intona hillumista. Uskon, että pelkkä maalimiehen rakkaus riittäisi sille palkaksi, mutta syötetään toki ruokaakin, ahneesti kun syö sitäkin. :)

Sitten niitä kuvvii. Tänään käytiin läpivalaisemassa koira nenästä häntään saakka. Kyynärät pitäisi olla priimaa, selkä oli myös puhdas. Lonkat on tosi siistit ja tiiviit, mutta ei A kumpikaan matalien lonkkamaljojen vuoksi. Sen näin jo ihan omallakin silmälläni. Aho ei ollut yhtään huolissaan ja sanoi, että oikein mainiot lonkat kaikkeen käyttöön ja näin minäkin ajattelen. Toki jokainen toivoo koirilleen A:n lonkkia, mutta ihan kaikkea ei voi aina saada. Minä olen oikein tyytyväinen siihen, että voidaan jatkaa näiden meidän lajien harrastamista ja muuta normaalia elämää täysillä tulipa sieltä mitä kirjaimia hyvänsä. Sitä kun kuoppaa pari koiraa ennen aikojaan, niin ei jaksa ihan joka asiasta murehtia, vaan osaa iloita ja olla onnellinen pienemmästäkin. :)