lauantai 26. heinäkuuta 2014

Helleviikon hommelit

Grimmillä oli ollut huisin hauska viikonloppu Ruffen ja Gustin vieraana. Viikonloppu oli ollut hurjaa menoa ja uusia asioita täynnä. Perjantaina pikkupoika pääsi paimeneen Tiian ohjaamana ja olivat olleet kuulema hurjan pätevä parivaljakko! Maanantaina ollaan menossa Kuopioon lampaille, katsotaan pysynkö minä yhtä hyvin hurjimuksen perässä. Lisäksi Grimm oli oppinut hyppimään laiturilta järveen ja muita yhtä tarpeellisia taitoja. :D Kotiin päästessään Rimpula heittikin jalat seinälle ja alkoi koisaamaan. Tämä oli minun onni, koska emännälläkin oli huisin hauska viikonloppu pohjoisessa ja olin aivan yhtä ploppu.

Grimm ja Tiia paimenessa. Kuva: Terhi Mikkonen
Rakkaat poikaset Grimm ja Gust. Kuva: Tiia Grönholm
Tällä hetkellä Grimm taitaa olla siinä vaiheessa, että se tykkäisi paimentaa enempi ja vähempi kaikkea mieltä kiihdyttävää, mm. ihmisiä. Hoidossa ollessaan hurja pikkupaimen oli leikin lomassa napsinut Tiian pohkeita, mutta lopettanut kuitenkin kiellettäessä.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa tänä kesänä uimassa. Nyt tiedän miltä lampaista tuntuu kun paimenkoira lähtee tulemaan niitä kohti. Vilkaisin taakseni ja näin Grimmin uivan kohti hurjistunut maaninen katse silmissään. Sehän alkoi paimentaa minua rantaan! Muuten en tähän puuttunut, mutta kun koira alkoi antaa minulle vauhtia hampaillaan, kielsin. Uskoi hyvin kiellot, mutta kun seisoin vedessä vyötäröäni myöten, koira ui lakkaamatta maaninen ilme kasvoillaan minua ympäri. Vitsailtiin Tiian kanssa että tässähän olisi helppo opettaa sille suuntia! Olisikin pitänyt koittaa pysäyttää se edes kerran. :D

Helteestä huolimatta me ollaan treenattu normaalisti. Tällä viikolla on ollut parit hakutreenit ja ne on menneet enemmän kuin hyvin! Tuulen puuttuessa ollaan turvauduttu ääniapuihin ja ne on toimineet kuin junan vessa! Molemmissa treeneissä neljä ukkoa piilossa ja ääniavulla kaikille suorat, vauhdikkaat pistot. Yhden piston meinasin ryssiä itse. Huomasin että maalimies vielä pikkuisen peittelee itseään ja käänsin äkkiä koiran pois ja aloin syöttää sille herkkuja. Grimm luuli että nyt alettiin tekemään jotain ihan muuta juttua ja vaati pari uusintalähetystä että saatiin se tajuamaan että edelleen ollaan hakutreeneissä. Sen jälkeinen pisto oli kylläkin taas todella hieno.

Tässä oppii koko ajan itse näitä tärkeitä pieniä asioita, jotka itseasiassa ovat todella ratkaisevassa osassa hakukoiraa rakennettaessa. Tänäänkin olin jo lähettämässä koiraa pistolle kun minulle huomautettiin, että vaikka koiran pää on suorassa, ei se tule lähtemään suoraan jos sen kroppa on vinossa. Aivan totta! Keskilinjalla on otettava huomioon monta asiaa ennen kuin koiran voi laittaa pinkomaan metsään. Tässäkin lajissa ohjaajan velvollisuus on tehdä kaikki mahdollinen sen eteen, että koiran työ helpottuisi.

Tiian kanssa käytiin tokoilemassa eilen nurmikentällä. On tosi upeaa katsoa Gustin kehittymistä, tuollaisia koiria on todella harvassa ja näistä kahdesta tulee kyllä aika pitelemätön kaksikko kunhan hitsautuvat yhteen. Me tullaan kyllä kannustamaan SM-kisoihin aikanaan! ;) Tehtiin ruutua, seuruuta, eteentuloja, tunnaria ja luoksetulo. Ruutu oli molemmille pojille vaikea. Nurmi oli vähän kasvanutta ja tuulen vuoksi päätettiin jättää ruutunauha pois. Molemmat pennut hakivat aika kauan ensimmäisellä toistolla kosketusalustaa mutta saatiin myös tosi hyviäkin toistoja. Minusta on ihan hyvä että oppivat katsomaan muutakin kuin pelkkää nauhaa, joten hyvä treeni.

Seuruussa minun pitää olla rohkeampi. Lisäksi tätä pitäisi saada videolle! Näyttää kuulema hyvältä, joten minun täytyy nyt vaan luottaa siihen ja mennä eteenpäin. Tunnaria ollaan tehty pari viime kertaa vain kostealla nurmella, joten nyt rutikuivalla ruohikolla piti olla helpompaa. Luulen, että "hajuttomat" kapulat on vähän saastuneet, koskapa nyt oli toinen kerta koskaan kun Grimm meni lääppimään niitä. Saatiin kuitenkin onnistunut toisto, mutta vaihdan nyt kaikki kapulat uusiin varmuuden vuoksi.

Eteentulot oli lyhyellä matkalla ok, olen saanut istumisen kivasti lähemmäksi minua. Nyt vaan pidennetään hiljalleen matkaa. Luoksetulossa ei tule mielellään jostain syystä jalkojeni välistä, vaikka sitä on kotona tehty ja leikkiessä sieltä sujahteleekin. Täytyy ottaa tämäkin nyt treeniin, ettei ala enemmissä määrin kiertämään minua.

Käytiin kolmannen ja tähän hoitojaksoon viimeisen kerran fyssarillakin. Nyt jumit olivat hurjasta riehumisesta huolimatta sulaneet ja seuraava hieronta otetaankin kesälomareissujen jälkeen, sen verran on luvassa paimentelua ja muuta normielämästä poikkeavaa hurjastelua.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Paniikkinappulat pois pohjasta

Ja josko laittaisi nuo paniikkinappulat ihan kokonaan pois käytöstä. Minulla on aika helposti tapana ajatella että kaikki on pilalla jos treeneissä joku menee pieleen. Tai ei välttämättä edes pieleen vaan tapahtuu jotain jota en ymmärrä. Heti kun vapaaopisto alkaa pitämään hermojen hallinta kursseja, olen ensimmäinen joka sille ilmoittautuu.

Eilen hakutreenien jälkeen meinasin olla tyytymätön tekemääni treeniin, mutta kun pohdiskelin asiaa ja soittelin taas iltamyöhällä paniikkipuhelun valvottaen muitakin kuin itseäni, tulin lopputulemaan, että Grimmille tehtiin juuri sellainen treeni jonka se nyt tarvitsi. Ihan kuten kaveri minulle sanoikin, "yhdessä treenissä kun ei voi kaikkea korjata tai muuttaa". No niinhän se on, vaikka minä toki "kaikkihetimullenyt" persoonana näin toivoisinkin. :D

Tuli siis todettua, että hihna hakumetsässä on Grimmille liikaa. Se ei vaan kestä sitä, että hänet viedään maalimiehen löydyttyä paikalta pois. Nyt lähdettiin palauttamaan Grimmin intoa ja kerrotaan sille jälleen, että maalimiehelle on enemmän kuin luvallista mennä.

Tehtiin muutama tuuli-ilmaisutreeni, tosin tuultahan ei näin helteellä ole yhtään. Tämä olikin se aspekti joka minua kävi mietityttämään, mutta siihenkin on tulevia treenejä varten nyt suunnitelma valmiina. Jos ei tuule, muutetaan treeniä hieman. Tavoitteena olisi kuitenkin, että Grimm etsiytyisi maalimiehelle itsenäisesti. Se ei oikein onnistu jos joudutaan menemään tuulen puuttuessa aina tyyliin maalimiehen sormille seisomaan ennen kuin koira saa hajun. Pääasia eilen kuitenkin oli, että koira oli innoissaan ja kissanruoka maistui, tästä on ihan hyvä jatkaa eteenpäin.

Viikonloppuna Grimmille pakataankin pyjamabilevehkeet reppuun kun se pääsee yökylään Gustin ja Ruffen tykö. En ole vielä tohtinut kertoa, että lampaitakin on luvassa lainaohjaajan kanssa ja veikkaan että joku uimareissukin saattaa kuulua ohjelmaan...Emäntä sen sijaan suuntaa pohjoiseen humputtelemaan harvinaistakin harvinaisempaan koirattomaan viikonloppuun. Veikkaan että minä olen se jolle tulee enemmän ikävä. :D

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Reino radalla!

Viime viikolla päästiin pitkästä aikaa aksaamaan Reinon kanssa! Reino oli yhtä innoissaan kuin aina ja ohjaaja turkasen ruosteessa. Onneksi on kärsivällinen koutsi. :D Radasta ei ikävä kyllä ole raapustusta, hauska kieputtelurata jossa olin toivottoman myöhässä monen monta kertaa. Yleensä myöhässä olo ei niin haittaa, kohta otetaan vain uusiksi ja elämä jatkuu. Reinon kanssa taas myöhässä ohjeiden antaminen voi tarkoittaa mahdollista onnettomuutta.

Jäykkä ja pitkä malikan palikka ei ehdi väistää eteensä tulevia esteitä, vaan on muutamankin kerran pamauttanut tieltään hypyt siivekkeineen, muurin kaikkine paloineen tai pituuden tuhannen palasiksi. Onneksi tilanteet on vain näyttäneet pahalta eikä koiralle ole käynyt kuinkaan. On se uskollinen rekku, hyppää tasan sinne minne käsketään, vaikka yritys olisi kuinka tuhoon tuomittu hyvänsä.

Saatiin treeniin monta hyvää onnistumista, mm. niistot, joita ei olla tehty Reinon kanssa vissiin ikinä onnistui todella hienosti, välistävedot saatiin myös onnistumaan kun uskalsin merkata välin lelu kädessä (tässäkin on siis kehitytty, enää en pelkää että minulta raastetaan palkat käsistä ja puolet sormista samalla kesken kaiken, heh) ja minä taisin ihan juostakin radalla enkä jäänyt koko ajan ihailemaan koiran menoa! Kyllä oli mukavaa!

Eilen jatkoin projektia "kiltin koiran kuljetus pois hajulta". Vein purkissa kissanruokaa metsään ja lähdettiin Grimmin kanssa etenemään kuten mentäisi hakutreeneissäkin. Kun otti hajun ruuasta, talutin koiran pois ja lähetin kauempaa samaa linjaa purkille. Nämä meni ihan samalla tavalla kuin hakumetsässäkin, tulee hajulta todella helposti pois eikä jää haikailemaan sen perään kuten toivoisin. Noh, kuitenkin meni kiireen vilkkaan syömään haisuruokansa joka kerta, joten josko tässä edettäisi kunhan saadaan toistoja alle. Täytyy keksiä tähän joku mantra jota hokea koiralle, ne yleensä auttaa.

Toisaalta mietin myös sitä, että onko Grimm sellainen koira, joka ikinä ilmaisee tajutonta haluaan tehdä jotain jarruttamalla hihnassa kun sitä viedään pois tai vetämällä esim. hajua kohti hulluna? Liian aikaista sanoa ja sittenhän se nähdään kun tämä tie on kuljettu, treenit siis jatkukoon.

Tein samaan maastoon vielä pari esinekaistaletta. Ensimmäinen meni loppumatkasta polun yli. Tiesin että pelaan siinä upporikasta ja rutiköyhää koska en ollut satavarma oliko Grimm käynyt talsimassa alueella vähän aiemmin. Ilmeisesti oli, koskapa lähti välittömästi polkua pitkin siihen törmättyään. Kävi armottoman kierroksen (lienee saman jonka oli juossut aiemmin?) ja takaisin tullessaan löysi ja toi esineen hirmu innossaan. Eihän se mennyt ihan niinku piti, mutta a) pentu meni janan loppuun asti (kierroksen tehtyään), b) esine löytyi ilman apuja ja c) palautus oli vauhdikas, suoraviivainen ja tuli suoraan käteen. Lasken tuon siis onnistuneeksi treeniksi.

Tein vielä toisen janan varmasti puhtaaseen maastoon ja tämä olikin sitten aivan oppikirjamaisen täydellinen suoritus, jes! Grimmillä on esineillä juuri sellainen vauhti jota haluankin. Se ei kaahaa koskaan täysillä, vaan oikeasti haistelee ja käy janan tarkasti läpi kertakatsomisella, tykkään.

Sain muuten yksi ilta aivopierun vaihtaa Grimmin seuruun palkka ruualta pallolle, koska pallo on ehkä (minun mielestä) helpompi häivyttää pois. Katsotaan mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään. Tiia apuaaaa! :D

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kaikkee kaks

Hakuja oli viikolla kaksi, fyssarikäyntejä on ollut kaksi, tokojakin on ollut varmaan kaksi (siis hävettävän vähän), enkä ole jaksanut kaiken kiireen (ja lukuisten muiden tekosyiden) keskellä kirjata treenejä ylös, joten eihän niistä enää mitään muista.

Haussa ollaan pikkuhiljaa treeni treeniltä laitettu maalimiestä syvemmälle metsään. Viime treenissä maalimiehiä oli molemmilla puolilla. Tässäkin lajissa taisimme törmätä pienimuotoiseen ongelmaan nimeltä kiltti koira. Mennään siis metsässä koira hihnassa ja kun koira ottaa hajun, palataan joko vähän matkaa tai jopa keskilinjalle asti ja lähetetään koira ukolle. Pari ekaa ukkoa meni oikein mallikkaasti, mutta sitten alkoi vähän tökkiä.

Grimm menee innoissaan ja tohinalla minun kanssa metsässä ja on innoissaan kun saa hajun. Mutta sitten kun vienkin sen pois hajulta, pennun vire muuttuu täysin ja se onkin lenkillä minun kanssa. Se tepastaa hihnassa ja sillä on kivaa kun täällä näin kävellään. Kun käännän koiran takaisin ukkoa kohti ja lähetän, Grimm ei välttämättä lähdekään. Pohdittiin että tämä käytös liittyy varmastikin tuohon hajulta pois viemiseen. Meneekö herkkä koira epävarmaksi kun se tekee "löydön" ja sitten se viedäänkin sieltä pois, eikä enää sen takia lähdekään pistolle kun ei tiedä onko se luvallista?

Olen nyt yrittänyt kaivella röyhkeyttä kotona tekemällä tuollaisia samanlaisia lähetyksiä ruokakupille. Voi että on vaikeaa, kun eihän kiltti koira vastusta ja nojaa pantaan vaan odottaa kiltisti että se päästettäisi luvan kanssa kupille. Phuuuuuuhhh...Nyt meinaa keinot olla vähissä ja hyvät neuvot olisi paikallaan, kuinka saada tuollainen runopoika tuhmailemaan.

Tokossahan olen tässä jo onnistunut jollain tasolla, mutta en olisi uskonut että haussa vastaan tulee tavallaan sama asia eri muodossa. Tai sitten tämä vaatii vaan pirusti niitä toistoja alle, samalla tavalla tokossakin tehdään tuon tyyppiselle vauhti. Liike ensin varmaksi ja vauhti tulee sitä kautta itsestään. Jatketaan siis kokeilevaa treenausta. On tämä kerrassaan jännää tämä bordercollien kanssa eläminen.

Fyssarilla ollaan käyty myös. Grimm tosiaan törmäsi pentujen kimppalenkillä pari viikkoa takaperin puuhun ja luultavasti tämän seurauksena vasen pakara on jumissa. Sitä on nyt hoidettu parin hierontakerran verran ja kolmaskin aika on varattuna. Jos vielä silloinkaan jumi ei ole helpottanut, taidan varata ajan lääkäriin.

Rimpulaa ei ole tarvinnut kyllä hieronnassa hävetä, se vaan on niin lunkki ja kotonaan missä vain. Yhtä ainuttakaan herkkua ei ole tarvinnut syöttää ja kertaakaan sitä ei ole tarvinnut minnekään houkutella. Ensimmäisellä kerralla tyyppi katsoi että täti istui lattialle, menenpä minäkin. Heli alkoi vaan saman tien hieroa pentua ja pentu kävi makoilemaan ja oli siinä koko ajan. Ihan järjetöntä miten upea ja vaivaton koira voi olla!

Hieronnan jälkeen käytiin katsomassa heposia jotka laiduntavat fyssarin pihapiirissä. Oli aika jännää. Kun ystävälliset ja uteliaat kopukat lähtivät tulemaan meitä kohti, Grimm sai aikamoisen paskahalvauksen ja olisi rynnännyt toiseen ulottuvuuteen ellei hihna olisi jarruttanut. Hevoset menettivät äkkiä meihin mielenkiintonsa ja pentukin rentoutui kun vähän aikaa möllötettiin paikoillaan. Tässäkään en syöttänyt yhtään namua enkä höpötellyt turhia, Grimm sai itse omaan tahtiinsa päättää mitä tekee, hihnan määräämissä mitoissa tosin.

Uuu, tokosta sen verran että vihdoin aloitettiin Suskin vetämä tokon jatkokurssi! Kyllä, ilmoitin pentuni suoraan jatkokurssille ja se oli vallan oikea ratkaisu. Ekalla kerralla olikin meille ajankohtaista asiaa stopin muodossa. Saatiin vaihdettua ruoka palloon ja nyt alkoi käsimerkkikin pelittää. Toisen setin aiheena oli hyppy. Grimm teki pikkupikku hyppyä namualustalle ja oikein hyvin tekikin! Parilla viimeisellä toistolla alkoi jo kääntyä luonnostaan hypyn jälkeen minuun päin, huippua! Kurssi on siitä hyvä, että kertojen välissä on vähintään pari viikkoa väliä, joten ehtii hyvin treenatakin, kunhan vaan saa itseään niskasta kiinni, heh.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Hupfifta

Tein tänään huomion että tokotreeneihin pitäisi tehdä mukaan eväät ja varmaan telttakin alkaisi olla asiallinen varuste jos treenit tästä vielä pitenee. Tänä aamuna lähdettiin pienellä porukalla perinteisesti treenaamaan klo 9 ja hupfifta heijaa takaisin kotona olin klo 14 vaikka ajomatkoihin upposi vaivaiset 10min. Enin aika ei suinkaan mennyt treenaamiseen vaan juorua...siis treenien analysointiin.

Ensin käytiin tekemässä Noljakan koululla tokot. Grimm teki ruutua, tässä täytyy seuraavalla kerralla ottaa taas yksi askel etteen päin, on niin varma. Vähän seuruuta ja pari metskunoutoa, molemmat hyvät, metallikapulakin pysyy hyvin ja kolisematta suussa. Lopuksi tunnari. Vähän jo levitettiin kasaa, oma piilossa nurmikossa. Ihmettelin kun oli vaikeaa, juoksi pari kertaa kapuloiden yli eikä haistellut niitä ollenkaan. Sen sijaan etsi kapulaa puskasta jossa se joskus aiemmin on ollut. Lähetin pari kertaa uudelleen niin löytyihän se oma sieltä. Tein vielä toisen ja tällä kertaa fokus oli parempi. Myöhemmin tajusin että mepä ei ollakaan koskaan haisteltu kapuloita märältä nurmelta, joten sehän se syyksi luultavasti valikoitui hieman omituiseen käytökseen. Tästä lähtien siis myös märän nurmen tunnareita mukaan.

Koululta ajeltiin Onttolaan tekemään pudotettua, esineitä sekä Grimmille hajuhaun alkeita. Treenin aikana satoi, joten esineissä näkyi luultavasti sama märän maan outous. Grimmille tuotti vaikeuksia haistella janalla. Otettiin pari janaa, molemmilla appari kävi janan päässä näyttämässä esineen, jolloin esineet tuli vauhdilla ja kivasti käteen asti. Otetaan siis toisenkin kerran sateella esineitä.

Hajuhakua Grimm harjoitteli kolmen ukon verran. Tuulta ei ollut yhtään, kreppi ei heilahtanutkaan, joten tosi lähelle piti mennä ennen kuin pentu sai hajun. Tällä kertaa vire oli juuri sellainen kuin haluankin sen olevan, viihtyi todella hyvin maalimiehillä, vaikka kaksi heistä oli täysin tuntemattomia, mutta oli silti todella sähäkkä. Tämä siis viimeistään kumoaa väitteen koiran epävarmuudesta maalimiehillä. Viimeisellä pistolla olin liian kokeileva, en ollut varma oliko Grimm saanut hajun mutta päästin sen silti irti. Eihän se ollut, kylläkin juoksi silti suoraan, teki lopussa pienen kiemuran ja löysi maalimiehen. Seuraavassa treenissä varmistelen paremmin koiran elekielestä tuon hajun saamisen. Hyvä treeni, sain taas tosi hyviä vinkkejä kahdelta kokeneelta hakuilijalta ja uskoa hajuhaun kokeilemiseen.

Lopuksi käytiin vielä Onttolan maastoissa terapialenkkeilemässä Tiian ja poikien kanssa. Gust oli saanut eilen lähdöt lähistöllä asuvilta kuudelta(!!!) irlanninsusikoiralta, jotka ovat terrorisoineet Jyrinkylän metsiä jo jonkun aikaa mm. ajaen keväällä Ruffenkin parin kilometrin matkan kotiin. Onneksi jälleen selvittiin säikähdyksellä. Kaikenlaista sanon minä...Noh, mutta Gust sai Grimmiltä Mammanpojat ry:n järjestämää vertaistukea ja me Tiian kanssa jatkettiin juorui...asiallista keskustelua ajankohtaisista aiheista. ;)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Draamaa ja komediaa

Viime perjantaina käytiin vetäisemässä Tiian ja poikien kanssa huikeet tokot Marjalan paikoin ylipitkällä nurmella. Ihan tosi harmi että tuo hieno suuri nurmikenttä annetaan heinittyä, täällä kun ei noin hyviä treeninurmikoita paljoa ole.

Grimm teki ruutua jäätävällä vauhdilla, hurrrja pennu! Lisäksi tehtiin jotain perusasentohässäkkää jossa jälleen huomattiin että palkan suunta on ihan mikä sattuu ja koira siksi takana, oivoivoi, ehkä tämä joskus etenee? Loppuun otettiin vielä Grimmin tämän hetken taidonnäyte, tunnari. Tein kerran kotipihalla niin, että kasa kapuloita nurmella, oma vieressä piilossa. Teki törkeen hienosti, joten siirsin välittömästi vieraalle nurmelle. Jälleen ihan törkeen hieno. On se mukava kun tämmösen koiran kanssa ei tarvi hinkuttaa turhia toistoja, kerta per liike, nopeeta ja tehokasta!

Kuten Tiiakin blogissaan totesi, Grimm on saanut nyt lähiaikoina tosi paljon lisää voimaa ja sähäkkyyttä varsinkin leikkiin. Hauska katsoa miten erilaisia Gust ja Grimm ovatkaan. Oppii paljon vertailemalla Tiian kanssa meidän rekkujen koulutustekniikoita. Grimm on pohdiskelija, se luokan nörtti, Gust taas se huippu-urheilija, jolla vielä tässä vaiheessa on ajatuksena mennä täysillä ja voimalla, ajattelu tulee vasta sen jälkeen.

Tokojen jälkeen lähdettiin Mertalammelle lenkkeilemään ja tekemään Grimmille pohjaa uutta haun treenimetodia varten. Ensin pentu sai etsiä minut, sen jälkeen pari kertaa Tiian. Hyvää työtä teki, eteni suoraan, ei juossut turhia kiemuroita ja löysi nopeasti. Virekään ei ollut liian korkea. Pikkutreenin jälkeen lenkkeiltiin vielä Mertalammen ympäri ja pojat sai uida hyisessä vedessä.

Lauantaina lähdettiin taas ei enää niin pienten pentujen lenkille Onttolaan. Mukana oli setämies Ruffekin viiden pennun seurana. Kaikki kuvat ottanut Katja Kostamo.


Sanoiko joku keppi?!?

"Voisitko heittää yhden kepin?"

Gustin ja Grimmin uimakilpa kepin perään


Vasemmalla bordercollie ja oikealla näette kepeistä hulluksi tulleen....

Bordernorppa
Kotona huomasin Grimmin hieman ontuvan vasenta takajalkaansa. Kyselykierroksen päätteeksi selvisikin, että Grimm oli jossain lenkin vaiheessa törmännyt päin puuta vasen kylki edellä, joten ilmeisesti siitä tällistä tuo ontuminen johtui. Kolme päivää hihnassa sai emännän hermorakenteen koetukselle mutta koira ei onnu enää. Kuitenkin sunnuntaiksi on varmuuden vuoksi varattu aika fyssarille. 

Hihnakävely on päässyt aika huonolle tolalle. Grimmhän on hihnassa vain treeneihin tullessaan, muuten se elää käytännössä irtolaiselämää. Lieveilmiönä tästä koiraparka ei osannut tehdä tarpeitaan kun länttäsin sen perään Lunan toipilasajalta jääneen fleksin. Ja kyllä, hävetti kuljettaa koiraa kolme päivää fleksissä...Tästähän seuraa tietysti armoton paskahätä työpäivän aikana jota pennun perhana oli päättänyt mennä helpottamaan sänkyyn! Aaaaaarrrrggghhhh!! .....ttu!! Miksi pitää tehdä sänkyyn?! Miksi ei mikä tahansa matto, kylppäri, oma punkka tai vaikka sohva kelpaa?! Miksi sänkyyn jossa on 160cm petari, asunnossa jossa on pieni kylppäri jossa se petari tulee pestä, miksi?! 

Vaikka en millään muotoa usko näihin "se vittuilee sulle" tai "se osoittaa mieltään" tyyppisiin idioottimaisuuksiin, niin en keksi yhtään hyvää syytä paskantaa sänkyyn jossa hän itsekin yönsä nukkuu. Noh, koska hermojen hallinta ei ole parhaita puoliani (vielä), myös naapurit varmasti kuulivat mitä oli ja missä. Phuuuuh, täytyy toivoa että tämä oli ainutkertainen aivopieru koiralta joka on ollut sisäsiisti 8-viikkoisesta asti. 

Ja ihan vaan tiedoksi, kyseisen draamakomedian aikana ei vahingoitettu eläimiä.