Ristiin rastiin

Kolmessa viimeisimmässä hakutreenissä aiheena on ollut risteily. Yritetään siis istuttaa pienten hakukoiran taimien päähän mantraa "suoraan ja syvään". Koska tavoitteena on nyt vauhti ja suorat pistot, helpotetaan hommaa niin, että ukot on täysin näkösällä. Siis kaksi ukkoa, yksi molemmille puolin keskilinjaa ja sitten vaan laitetaan koira "risteilemään" niiden väliä. Ukot siis siirtyvät joka pistolla sekä eteenpäin että syvemmälle. Ajatuksena on, että koiraa ei ohjata mitenkään, vaan sen tulee itse tajuta tie ukolta ukolle. Kuulostaa helpolta, mutta koiran näkövinkkelistä asia ei olekaan ihan niin yksinkertainen.

Grimmin treenit on menneet oikein mainiosti viime viikon tapaturmaa lukuun ottamatta. Toiseksi viimeiselle ukolle juostessa poika parka löi polvensa kovaa kantoon. Katse oli tietysti suoraan maalimiehessä kun kipu viilsi puuceen polvea ja pienen koiran aivot luonnollisesti ajattelivat, että tuo akka aiheuttaa kipua, tehkää itse hommanne. Koira linkutti kolmijalkaisena keskilinjalle minun ja kouluttajan luo. Sattuupas sopivasti, että kouluttajamme on eläinlääkäri, joten hän kävi koiran jalan läpi nopeasti. Surkeutta kesti tasan minuutin ja sitten stagella olikin taas iloinen pikkuduunari. Jalka siis vain kolahti, ei sen kummempaa. Jouduin saattamaan Grimmin aika pitkälle että se suostui menemään kyseiselle maalimiehelle, mutta sinne päästyään sillä oli taas hirmu kivaa. Myös viimeiselle maalimiehelle porhalsi suorinta tietä, ei kylläkään enää huippunopeasti mutta laukaten kuitenkin. Huh, ei traumoja tästäkään.

Tänään Grimm risteili kaksi lyhyttä settiä. Olen tullut siihen tulokseen, että motivaatio, vauhti ja aivot jaksavat paremmin kaksi lyhyttä kuin yhden pitkän rupeaman, joten tällä suunnitelmalla jatketaan hetki. Mittari näytti +27 treenien alkaessa mutta hyvin jaksoi kaikki koirat (ja ihmiset) siitä huolimatta. En oikein ymmärrä tätä valtavaa kohkaamista, että heti jos mittari näyttää hellelukemia, on koira pidettävä sisällä vankina ja otettava ulos vasta keskiyöllä ettei sille vain tulisi hiki. Viime kesänä tehtiin Arvon kanssa aksaa läpi kesän, meidän ohjatuissa treeneissä ei ollut hellerajaa ja silti joka koira jaksoi tehdä oikein mallikkaasti. Toki on koiria turkin tai muun fyysisen ominaisuuden vuoksi, jotka eivät hellettä kestä, mutta kyllä tuommoinen keskivertoelukka jaksaa treenit tehdä helteelläkin eikä se siitä aivan kuitiksi heity, kunhan nesteytys on kunnossa. Näin kuumalla voi myös lenkkeillä kevyesti, koira irti ja lähellä vesistöä että viilennystä on tarjolla.

Jokainen toki tyylillään, mutta ihmettelen kovin, että otetaan kesäksi lajiin kuin lajiin treenipaikka ja sitten kun on kauneimmat ilmat, ollaan poissa "koska on niin kuuma". Kuulostaa joo kärjistetyltä ja tiedän että kesällä monet mökkeilee, laittaa pihaa, on sairauksia joiden takia ihminen ei kestä hellettä ym., mutta tässä nillittäessäni tarkoitankin perusterveitä jamppoja jotka eivät vain tahdo hikoilla harrastuksen vuoksi, nih.

Tänään myös tokoiltiin porukalla. Hulluhan sitä pitää olla että kampeaa tokotreeneihin klo 9 lauantaiaamuna ja lähes heti perään painuu hurjassa kuumuudessa juoksemaan pitkin metsiä nakit taskussa. Grimm teki yhden hyvän setin ohjatun suuntia, pelkkää vasenta tosin, koska näitä ollaan treenattu vain paristi aiemmin. Vaihdettiin namikippo leluun ja johan alkoi hyrräämään, hyvä! Sitten imutusta. Minä olen kadottanu koko imutuksen idean jostain syystä ja pyysin Tiiaa katsomaan mikä on pielessä. Noh, parikin asiaa, mutta saatiin ne jo paljon paremmalle mallille ja nyt vaan reeniä! Loppuun pyysin objektiivisia silmiä katsomaan Grimmin liikkumista ja ei, se ei onnu edelleenkään.

Olen kuvausten jälkeen tuijottanut tuota pentuparkaa silmä kovana josko se vaikka vähän ontuisi, mutta ei onnu ei. Grimmin olkakuvat siis kävivät pyörähtämässä Kai Skuttnabbilla ja hänen mielestään koiraa ei tulisi varoa yhtään. Pitäisi elää normaalia pikkukoiran elämää ja syödä nivelravinnetta kuukausi, ottaa uudet kuvat ja lähettää ne hänelle katsottavaksi. Näin siis toimitaan, paitsi että vähäsen varon koska olen hysteerikko. En anna Grimmin leikkiä nyt kuukauteen muiden hurjapäiden kanssa enkä tieten tahtoen mene sille palloja viskomaan. Muuten eletään normisti, harrastetaan, humputellaan ja käydään lenkeillä päivittäin. Jos en kerta näillä aktiviteeteilla saa koiraa ontumaan niin tuskin tuo kovin kipeä on.

Puuduttavan pitkän postauksen jäniskevennyksenä pari kuvaa. Grimm on nääs alkanut opetella lukemaan. Kun tarjolla ei ole lastenkirjoja, lukemiseksi kelpaa emännän treenirepusta kaivettu treenipäiväkirja (insinöörin alku avaa itse myös vetoketjut) sekä tietysti koira-aiheiset lehdet ja mainokset. Alemmassa kuvassa on purettu myös joku reissukassi pitkin lattioita, ajatteli olla avulias tottakai...

Lomailua

Tämä viikko kului (luvattoman nopeasti) lomaillen. Lomaan kuuluu olennaisena asiana reissaaminen, joten lähdettiinpä Katjan ja kelpopoika Riion kanssa Somerolle paimeneen! Jostain syystä viihdyn tavattoman hyvin Länsi-Suomessa, joten mikäs sinne oli matkatessa.

Lauantaina ennen reissuun lähtöä käytiin kuitenkin hakutreeneissä. Treenit menivät loistavasti, pikkukoira sai taas hienoja ajatuksia käyttää nokkaansa ja on aina niin liikuttavan onnellinen löytäessään ihmisen metsästä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että on turkasen yhdentekevää, onko maalimiehellä ruokaa palkkana, kunhan Grimm saa rakastaa ja Grimmiä rakastetaan takaisin. Se on niin parasta. Tosin narupallo on myös huippujuttu.

Treenien jälkeen ajeltiin Heinolaan yöpymään, josta starttailtiin aamupäivällä kohti Someroa. Sunnuntaina molemmat pennut saivat olla kaksi settiä lampailla. Grimmillä oli tosi hienoja ajatuksia ja vahva silmä, saatiin opittua hieman uuttakin. Hauskaa oli nähdä myös Riio ekaa kertaa lampasilla! Kyllä sielläkin sekalinjaisessa päässä oli pieniä palasia ja ajatuksia joista ammentaa.

Maanantaina ennen piiitkälle kotimatkalle lähtöä jatkettiin lampaiden pyörittelyä ja voi herranen aika sentään että tuo pikkuinen kapteeni niitä (ja minua siinä sivussa) pyörittelikin! Vauhti alkoi olla jo niin päätä huimaava että välillä tarvittiin Marikan apua, että saatiin pakka taas kasaan. Kyllä tuosta pennusta tulee vielä yhtä tyylikäs silmäpaimen kuin äitinsä on, kunhan kartturi ottaa ensin oppia ja ohjat käsiinsä. Seuraavaksi alkaa stopin opettaminen, että saadaan siihen pyörimissuuntaan jotain vaihteluakin, heh. Nyt ajatuksena on päästä lampaille kerran kuussa tämän kesän aikana, että saadaan hyvät pohjat tulevaisuutta varten.

Kuva:Katja Kostamo

Kapteeni hurjastelee. Kuva: Katja Kostamo

Keskiviikkona jatkettiin hakuilua. Mietin että otan Grimmille vain kaksi ukkoa, koska viikonloppu oli niin rankka. Jouduttiin kuitenkin ottamaan kolmaskin, koska kakkosen etsi selvästi silmällä. Tuuli oli täysin onnetonta koko illan, ei tuullut käytännössä ollenkaan joten hyvin hankalaa oli aloittelevilla koirilla hajun nosto. Kolmannen ukon nosti kuitenkin todella tyylikkäästi nokallaan ja tähän oli hyvä lopettaa treenit.

Torstai meni täyslevossa, koska mielestäni Grimm ontui hieman ja perjantaina meillä olikin aiheeseen liityen lääkäriaika. Lääkäri katsoi Grimmin liikkeitä ja oli samaa mieltä kanssani, että etupään liikkeet olivat hieman epäpuhtaat, mutta vain hieman. Silti päätettiin varmuudeksi ottaa kuvat, koska kyseessä on bc. Hyvä olikin että kuvat otettiin, molemmissa olkapäissä näkyi jotain pientä epäpuhtautta. Kuvat lähtevät vielä eteenpäin spesialistin katsottavaksi ja sitten tehdään johtopäätöksiä. Nyt kuitenkin varmuudeksi aloitettiin pennuille ja kasvaville koirille tarkoitettu ravintolisä, jonka pitäisi edesauttaa nivelten tervettä kasvua.

En jaksa harmitella asiaa, koira on kuitenkin elossa ja elinvoimainen. Tuo ei koiran arvoa silmissäni vähennä tippaakaan, eikä muuta meidän tulevaisuuden näkymiä mihinkään suuntaan. Toki nyt elellään kuukauden verran hieman rauhaisampaa elämää, ei tehdä mitään treenejä joissa tulisi äkkipysäyksiä, vältetään kaverilenkkejä muutama viikko ja pallot saa olla naftaliinissa hetken aikaa. Harrastamista jatketaan kuitenkin normaaliin tapaan, hakuillaan, tokoillaan, höpöillään ja söpöillään. Viimeisintä Grimm toteuttaa itsekseen, jostain syystä minun naama ei herätä kanssaeläjissä samanlaista lässytystä, ihastusta ja lääppimistä kuin Grimmin nassu, jännä.

Tänään lauantaina olikin kauan odotettu päivä kun aina yhtä ihana Pirjo Heikkinen tuli Joensuuhun kouluttamaan tokoa ja me oltiin Grimmin kanssa tottamaar mukana! Saatiin älyn hyviä vinkkejä imutukseen ja maahanmenotekniikoihin. Lisäksi Grimmille aletaan tekemään jo nyt häiriötä imutuksen yhteydessä. Jannu meni hieman hämilleen aluksi häiriköinnistä, mutta ihan parilla palkkauksella tajusi kupletin juonen ja kesti jo hienosti Pirjon härskejä huuteluita ja huitomisia. Ai että oli mukavaa! Minä niin tykkään Pirjon napakasta tyylistä ja ihan varmaa on että pian mennään uudelleen kaivelemaan hänen ehtymätöntä ideapankkiaan.

Koristelua

Suski teki Grimmille ihan huipun pannan! Kattokaa ny! Kyllä meidän nyt kelpaa kuljeksia.

Viikosta sen verran, että viikonloppuna käytiin ekaa kertaa Jokiasemalla sosiaalistumassa Tiian ja Gustin kanssa. Kylläpä saatiin istua rinta rottingilla ja olla ylpeitä pikkupojista! Päivä oli lämmin, joten ihmisiä oli terassi täynnä. Silti molemmat pennut malttoivat istuskella kauniisti ja odotella rauhassa kun ihmisruojat nautiskelivat kevään ensimmäiset terassijäätelöt. Jäätelöhetken jälkeen pojat pääsivät vielä juoksentelemaan. Gust harjoitti jo hienoja uimataitojaan ja kävi hakemassa keppiä vedestä. Grimm taas, kapteeni kun on, antoi kokelaan hakea kepit ja omi ne itselleen rannalla. 

Tiistaina ajeltiin Hammaslahteen korkkaamaan ulkokenttäkausi myös agilityn saralla. Jari piti meille treenit omalla kentällään ja kylläpä koirat olivat villeinä. Reino oli kuin lehmä kevätlaitumella, mutta silti hyvin kuulolla. Vedettiin ihan hyvin, tosin kuten treenipalaverissakin totesin, radanlukutaitoni ei ole vielä sillä tasolla että muistaisin kokonaisen radan kun koira juoksee vierellä. Noh, tästähän ei voi kuin kehittyä! Rata oli kiva, ilma oli hyvä, seura hauskaa ja treenin jälkeen Jari tarjoili meille simaa, keksejä ja sipsejä, joten mukava iltahan meillä oli. Oli myös mukava huomata että radalla ei ollut meille mitään älyttömän vaikeita kohtia, jotain kehistystä on siis tapahtunut!

 

Suski otti muutamia kuvia koirista. Tässä Reinon kuvassa näkee hyvin sen, miksi malit ei oikein aksassa pärjää. Puoli metriä ilmaa koiran ja riman välissä vie vähäsen aikaa, heh.

Kuva: Susanna Maksimainen